Tankki täyteen

Viikonloppuna on tulossa pääsiäisvieraita Suomen hankien keskeltä. Onneksi tänne ei ole lunta luvassa vaan vieraamme saavat nähdä kevään edenneen jo pitkälle Suomeen verrattuna.
Tuli mieleen ystäväpariskunnan vierailu parin vuoden takaa. Heidän lentonsa tuli Nizzaan, josta kävimme heidät hakemassa ja myös sinne viemässä. Lento tuli illansuussa, joten varasimme yöksi rauhallisen maaseutuhotellin kauniista maisemista kuuluisan rantatien lähettyviltä. Ilta hotellin ravintolassa kului ruokailun ja kuulumisien merkeissä.
Lumoavan kauniita olivat huhtikuun lopun aurinkoiset näkymät niin siniselle merelle kuin keltaisten pensaiden koristamille vuorillekin. Hieman ennen lounastaukoa poikkesimme huoltoasemalle tankkia täyttämään. Huoltoaseman käytäntö poikkesi siitä mihin oli totuttu. Turhaan yritti kuski täyttää tankkia, ei toimineet laitteet. Tavasi sitten säiliön kyljestä, että ensin pitää käydä kassalla ilmoittautumassa ja maksamassa haluamansa määrän polttoainetta. Mikäpä siinä, kävihän se niinkin. Ihmettelimme outoa käytäntöä arvellen, että ehkä tankkaajat ovat lähteneet maksamatta ja siksi tällainen menettely. Onhan näillä suosituilla alueilla tunnetusti myös kaikenlaista rikollisuutta.
Parin tunnin lounas päivänvarjon alla rantaravintolassa loi täydellisen lomatunnelman. Perille tulimme vasta illan hämärtyessä.

Reittimme kulki Camarquen suistoalueen kautta, jossa pysähdyimme katselemaan mm. vaaleanpunaisia flamingoja syöntitouhuissaan.
Aurinkoiset ja lämpimät lomapäivät menivät nopeasti. Oli aika palata Nizzaan paluulentoa varten. Lento lähti aamuvarhaisella, joten Nizzaan ajelimme edellisenä päivänä. Päivä paistoi ja lämpö helli matkaajia 30 asteen lukemilla.
Illansuussa ennen Nizzaan tuloa poikkesimme taas huoltoasemalle tankkaamaan. Edellisestä kokemuksesta viisastuneena ystäväpariskunnan mies sanoi, että hän menee maksamaan ja saman tien kipaisi kassalle. Kuski odotteli valmiina tarttumaan bensaletkun kahvaan ja laskemaan polttoainetta tankkiin. Huoltoasemalla ystävämme turhaan yritti selvittää kassaneitoselle, että haluaa ostaa polttoainetta 40 eurolla. Kuski arveli, että ongelmana on suomalainen pankkikortti ja kaiveli esille oman ranskalaisen pankin korttinsa ja sitä heilutellen meni sisälle. Sillä aikaa kun miesten ja kassaneitosen kädet huitoivat sisällä tavasin tekstiä säiliön kyljestä. Siinä sanottiin, että sen jälkeen kun olette täyttänyt auton tankin ilmoittautukaa kassalla ja maksakaa ostoksenne. Olin lähdössä minäkin huoltoasemalle selvittämään tilannetta. Kuuman päivän takia olimme ystävättären kanssa potkineet kengät jaloista. Niitä nyt etsin ja yritin saada mahtumaan kuumuudesta turvonneisiin jalkoihin. Samassa miehet tulivat ulos huoltoasemalta aika vaisun näköisenä korvat luimussa. Kuski tankkasi auton ja ystävän suomalainen pankkikortti toimi moitteettomasti maksuvälineenä. Matka pääsi jatkumaan. Yritimme ystävättären kanssa vitsailla, että mekin olisimme tulleet ilmoittautumaan, mutta kengät eivät sopineet jalkaan. Etupenkin jäykät punaniskat tummuivat entisestään. Kuului ärähdys ”Naiset hiljaa!”. Emme uskaltaneet ystävättären kanssa vilkaistakaan toisiamme vaan katselimme kumpikin hartiat hytkyen ohi kiitäviä maisemia.
Hotellin ravintolassa herkullinen ateria ja viini lepyttivät tuohtuneet herraseuralaisemme. Hulvattomaksi hohotukseksi se muuttui kun satunnaisia pantomiimitaipumuksia omaava kuski kuvaili tapausta ja kaveri säesti parhaansa mukaan.
Siinä vaiheessa kun kuski oli mennyt sisälle tarjoamaan ranskalaista pankkikorttiaan, kassaneiti silmät pyöreänä tilannetta tajuamatta jauhoi purukumiaan poksautellen välillä siitä kuplia. Turhaan yritti kuski vajavaisella kielitaidollaan selittää, että polttoainetta pitäisi saada. Siinä vaiheessa ryntäsi takahuoneesta paikalle kiukkuinen pomo. Ilmeisesti hän oli kuullut keskustelun ja ymmärsi mistä on kyse. Kuvainnollisesti hän otti miehiä niskasta ja talutti ulos ääntään korottaen. ”Nyt menette tankille numero 2, jossa teidän autonne näyttää jo seisovan, onko selvä? Tankkaatte auton ja tulette sitten kassalle maksamaan. Onko selvä?”
Lentäväksi lauseeksi ystävien ja meidän välillemme on jäänyt ”Oletteko viime aikoina käyneet ilmoittautumassa huoltoasemalla?”