Kävin Sirokkon blogissa tutustumassa mörköhaasteeseen. Tutkin varastojani turhista kuvista. Kai nämä pari kuvaa voisi sijoittaa siihen kategoriaan.
Ompelukone ajastimella Tappelukaveri
Ensimmäinen asunto Ranskaan muutettuamme oli jonkin aikaa eräs loma-asunto. Asuimme ranskalaisittain 1. kerroksessa (suomalaisittain 2. kerroksessa). Ulko-ovesta tulimme sisään eräänlaiseen varastotilaan, joka oli täynnä kaikkea mahdollista, rojusta antiikkiesineisiin. Meitä kiehtoi huoneessa olevat ompelukoneet. Kuvasin oheisen ”ajastimella toimivan ompelukoneen”. Pöydän ääressä katselimme kuvaa ja pohdiskelimme, toimiko kello mahdollisesti pikku midinetin kellokorttina. Kun olin saanut kuvattua, satuin hipaisemaan lähtiessäni midinetin kädetöntä mallinukkea. Sehän kävi kimppuuni välittömästi. Olipa aggressiivinen tyyppi. Tuskin onnistuin saamaan sen takaisin paikalleen. Yritti uudestaan ja uudestaan käydä päälle. Meiltä molemmilta meni kampaus vähän sekaisin, mutta en uskaltanut enää koskea raivottareen kampausta korjatakseni. Olisikohan sen kädet irronneet edellisen ohikulkijan kimppuun käydessä.
Katsoimme TV-kaistalta finaalin sarjasta Talo Ranskassa. Oikein miellyttävän kuvan suomalaisista ranskalaisille antoivat molemmat finalistit Mikko ja Laura. Mikko voitti kisan yhdellä äänellä, vaikka molemmat olivat mielestäni voittajia. Minulle uusi hauska määritelmä kielen oppimisesta oli Mikon puheessa "Je parlerai français quand les poules auront des dents.” Puhun ranskaa sitten kun kanoilla on hampaat. Siltä se edelleen vain tuntuu.
Tänään vietetään äitienpäivää Suomessa. Halusin askarrella äitienpäiväkortin ja lähettää sen äidille rajan taakse maahan, johon kaikki polut katoaa. Maahan johon minunkin polkuni kerran päättyy.
Onnea kaikille äideille.
*****************************
.jpg)
No vau mikä ompelukone, miksi ihmeessä noin hieno vempain on varastossa, ajastimella tai ilman! Ei ollenkaan turha kuva.
VastaaPoistaHeh, raivotar on tosiaan aika agressiivisen näköinen, ei kai potkinut, noilla säärillä olisi voinut saada pahaa jälkeä aikaan.
Kivat kuvat ja ihmeen kaunis äitienpäiväkortti.
VastaaPoistaSirokko ~
VastaaPoistaVuokraisäntämme oli jonkinlainen antiikkikauppias. Varsinaista myymälää hänellä ei ollut. En tiedä raaskiko hän luopua hankinnoistaan, koska tavaramäärä varastossa lisääntyi koko ajan. Ompelukoneita siellä oli useampiakin, samoin kymmeniä erilaisia kelloja.
Onneksi ei tuo mademoiselle potkinut. Kallistui vain uhkaavasti päälleni. Aika monta kertaa piti ottaa se kiinni ja yrittää asettaa poseerausasentoonsa.
Unelma ~
Oli jännä leikkiä sadepäivänä kuvankäsittelyohjelmalla ja loihtia tuo kortti.
Aitienpaivan korttisi on yhta kaunis kuin ajatuksesi.
VastaaPoistahpy ~
VastaaPoistaLämmin kiitos kommentistasi.
Elämä on tarina kuten jälleen kerran kiinnostuneen kiitollisena kuviesi ja kertomuksesi kautta huomaan. Miten kiehtovia ne ovat. Ja, tunnustan, äitienpäivätoivotuksesi ja korttisi edessä kyyneleet tulvahtivat silmään.
VastaaPoistaOnneksi kuvasit ensimmäisen Ranskan kotisi - kamera oli mukana. Muuten mekin olisimme kiehtovaa ompelukonetta ja tappelupukaria vailla. Ihmisen kokoiset aggressiiviset nukkenaiset ovat miten sen sanoisi, hm... haasteellisia :).
Lastu ~
VastaaPoistaElämä kulkee polkuaan. Polun varrelta löytyy tarinoita, kuvia, iloa ja kyyneleitäkin. Niinhän sen kuuluu ollakin.
Kiitos kommentistasi, se lämmitti.