Paljastuksia, noloja juttuja

Vieraat lähtivät, jäi haikea ja vähän tyhjäkin olo. Ohjelmaa riitti koko ajan aamusta iltamyöhään, osa suunniteltua, osa suunnittelematonta. Säätilauskin onnistui, vain yhtenä päivänä satoi. Matkalaiset olivat tyytyväisiä kaikkeen kokemaansa ja näkemäänsä. Vaikka onkin talvi, hentoa vaaleanpunaista väriä vihreisiin vuoristomaisemiin antoivat kukkivat mantelipuut. Maailmanlopun taikavuoren ja salaperäisen Maria Magdalenan kylän lisäksi eksotiikkaa vieraille antoi jazzkonsertti luostarin hiekkalattiaisessa holvikellarissa. Samoin pari päivää myöhemmin kuusi tuntia kestänyt 9 ruokalajin lounas yhdessä kyläläisten kanssa huikeaa cabaret-show’ta katsellen. Syöminen ja viinit kuuluvat ehdottomasti parhaaseen Ranskan tarjontaan. Niitäkin nautimme runsain määrin.

Nyt on aika palata arkeen.
Sitä ennen vastaan Pinean antamaan 7 paljastuksen haasteeseen. Osa vastauksista liittyy ruokaan ja juomaan, osa muita paljastuksia.

1. Olen syönyt onkimadon. (Inhorealismilla on ehkä helppo irrottautua viime päivien mässäilyistä). Hamassa lapsuudessa pidimme kaikenlaisia rohkeuskilpailuja. Yksi niistä oli puutarhakisa, eli piti syödä punaisen viinimarjapensaan lehteen kääritty marjaterttu yhdessä elävän onkimadon tai etanan kanssa. Pitkä tikku ratkaisi kumpi näistä otuksista piti syödä. Vieläkin muistan madon saven maun ja vihreän lehden kitkeryyden. Etana oli ehkä vielä pahemman makuinen, koska sen syönyt poika oksensi välittömästi.

2. Hieman edellistä sivuten. Olen unohtanut pellillisen piirakoita paistumaan uuniin ja lähtenyt ongelle.
Äitini oli mestari leipomaan karjalanpiirakoita. Autoin häntä hoitamalla piirakoiden paistamisen. Eräänä kauniina kesäisenä iltana äiti läksi leipomisurakan jälkeen käymään naapurissa, minä jäin huolehtimaan paistamisesta. Laitoin viimeisen pellillisen puu-uuniin ja päätin kypsymisen aikana hakea korillisen puita valmiiksi sisälle. Liiterissä puita koriin latoessani kissa tuli seurakseni kyhnyttämään itseään jalkaani vasten. Silitin sitä ja rapsutin korvan juuresta. Kissa kehräsi tyytyväisenä. Otin puukorin ja tulimme yhtä matkaa ulos. Vilkaisin ilta-auringossa lepäilevälle järvelle ja sain idean lähteä onkimaan kissalle muutaman kalan. Palasin liiteriin etsimään kuokkaa ja matoastiaa. Kissa kulki mukana raparperipenkin laitamille matoja etsimään ja sieltä laiturille kalastusta seuraamaan. Heittelin saamiani kaloja rantaruohikolle, josta kissa ne pyydysti ja pisti poskeensa. Kunnes yhtäkkiä muistin piirakat uunissa. Palaneiden piirakoiden käry tervehti minua jo rantapolulla, keittiössä vielä enemmän. Uunista löytyi hiiltyneitä mustia piirakan luurankoja, mutta kissa kehräsi tyytyväisenä ulkona puutarhatuolissa.

3. Tilasin Ranskassa olutta (la bière), sain Perrier-merkkistä kivennäisvettä.
Oluen tilaaminen on joskus ongelmallista. Barcelonan matkalla mies tilasi olutta ja sai punaviiniä. Muutama vuosi sitten odottelin häntä kahvilassa ja ajattelin yllättää tilaamalla valmiiksi oluen pöytään. Mies tulikin ja hölmistyi kun samassa tarjoilija pisti pöytään lasit ja pullon perrieriä. Juoman tilaaja huomasi, että tärkeää olisi opetella oikein ääntämään kova P ja pehmeä B.

4. Olen syönyt kreikkalaisessa työmaaruokalassa.
Olimme lomalla Korfulla ja teimme sieltä omatoimiretken mantereelle. Satuimme pieneen kaupunkiin, jossa kaikki kyltit olivat kreikankielisiä. Lounasaikaan näimme ihmisten menevän kadulta sisään ravintolaksi luulemaamme saliin. Pitkät pöydät olivat valmiiksi katettu, peltilautanen vieressään iso alumiinihaarukka, kannuissa vettä ja koreissa leipää. Istuuduimme erääseen pöytään, samassa siniseen työtakkiin pukeutunut tarjoilija kauhoi edessämme oleville lautasille höyryävät annokset papu-lihamuhennosta. Meillä oli nälkä ja ruoka oli hyvää. Sitten huomasimme, että toiset ruokailijat olivat enimmäkseen haalari-asuisia miehiä, jotka vilkuilivat meitä uteliaina. Totuus alkoi herrasväelle valjeta. Tulipunaisina nousimme pöydästä ja etsimme tarjoilijamme, jolle yritimme maksaa ruuastamme. Hän vain huitaisi naureskellen kädellään ja puhui kreikkaa, eikä huolinut rahojamme. Noloina luikimme kadulle, jossa tapahtunut alkoi jo naurattaa.

5. Vaihdoin vahingossa lakana- ja panoskassin keskenään, joten emme saaneetkaan sorsapaistia.
Miehen työporukka sai houkuteltua hänet sorsametsälle. Päättivät lähteä sinne heti työpäivän jälkeen. Edellisenä iltana mies laittoi panokset muovikassiin valmiiksi. Lisäsin sinne ennen lähtöä vielä eväslaatikon. Samaan aikaan tyttäremme tuli kotiin kaverinsa luota, jossa oli ollut yökylässä. Hänellä oli omat lakanat mukana samanlaisessa kassissa kuin metsälle lähtijän tykötarpeet. Miehelle tuli töissä joku viimehetken viivästys ja hän oli myöhässä jo kotiin tullessa. Pikainen vaatteiden vaihto, kassi mukaan ja ajamaan muun porukan luokse kohtaamispaikalle. Hän oli sen verran myöhässä, että toiset olivat jo menossa rannalle. Haulikko ja panoskassi nopeasti mukaan. Toiset olivat jo melko kaukana menossa. Onneksi muovikassi luiskahti maahan ja totuus paljastui, lakanoita! Miehen metsästysinto lopahti siihen ja hän palasi kotiin. Vasta seuraavana iltana kärsi vitsailla, että olisit levitellyt lakanat rantapusikkoon. Jospa joku utelias sorsa olisi laskeutunut niitä lähempää ihmettelemään ja olisit napannut lintupaistin paljain käsin.

6. Sitten hieman matkailua: Ajoimme sumussa vieraaseen pihaan, melkein autokatokseen. Olimme syksyisellä matkalla jossakin päin Lappia kun iltahämärissä sankka sumu peitti kaiken näkyvyyden. Jopa tiekin näytti häviävän usvaan. Silloin edessä häivähti toisen auton takavalot. Ehdotin, että seurataan tuota autoa. Sen kuljettaja tuntee varmaan tien paremmin kuin me. Niin tehtiinkin. Edellä ajavalla oli sopivan hidas vauhti. Sitä oli hyvä seurata, kunnes auto yhtäkkiä pysähtyi ja pian takavalotkin sammuivat. Odotimme jonkin aikaa, että matka jatkuisi, mutta mitään ei tapahtunut. Mies nousi autosta ja meni tutkimaan tilannetta. Tuli sitten ilmoittamaan, että ollaan jonkun omakotitalon pihassa autokatoksen edessä. Jossakin vaiheessa edellä ajanut oli poikennut päätieltä kotiinsa ja me perässä. Varovasti peruuttaen siirryimme muutaman metrin ja jäimme odottamaan sumun hälvenemistä. Nukahdimme odotellessamme ja heräsimme aamuhämärissä siihen kun kolme poroa kierteli autoamme.

7. Poliisit syyttivät minua kun mies ajoi päin punaisia.
Tämä tapahtui Ranskan lomalla joskus frangiaikaan, jolloin ymmärsimme hieman ranskaa, mutta emme osanneet sitä puhua. Ajoimme erään kylän läpi linja-auton perässä. Se kääntyi risteyksen liikennevaloissa vasemmalle niin hitaasti, että valot meille ehtivät muuttua punaisiksi. Risteyksen takana poliisikaksikko sitten pysäytti meidät. Minulla oli kartta avoinna polvillani. Toinen poliiseista kysyi mieheltä ajokorttia, rekisteriotetta ja vakuutuspapereita, toinen kiersi autoa, kurkisti vielä sisään minun puoleisesta ikkunasta. Ensimmäinen poliisi kysyi, onko meillä 150 frangia sakon maksua varten. Muuten he laittaisivat auton rautoihin siihen asti kunnes sakko on maksettu. Onneksi meiltä löytyi vaadittu summa. Mies meni poliisien kanssa heidän autoonsa, jossa sakkolappu kirjattiin maksetuksi. Siellä jälkimmäinen poliisi oli sanonut miehelle, että hänen pitäisi kieltää vaimoa tutkimasta karttaa silloin kun ajetaan kaupungissa. Sillä eihän ulkomaalainen mies ehdi seurata yksin liikennettä vaan siihen tarvitaan myös vaimon apua. Mies oli vastannut, että menkää itse sanomaan jos uskallatte. Tosin suomeksi, kun ei osannut sanoa sitä ranskaksi.

En osaa nimetä ketään erityisesti, jolle antaisin haasteen, mutta mielelläni hihittelisin hyväntahtoisesti kutkuttaville sattumuksille ja muisteluille.


                       **************************************************