maanantai 28. helmikuuta 2011

Kotipolulta vieraille poluille, osa II


                               Pariskunta lähteekin kesken kaiken lomalle

Kolmen viikon kuluttua jäähyväisistä kodille pariskunta seisoo laivan kannella matkalla Turusta Tukholmaan. Auringon viimeiset säteet sukeltavat meren harmaisiin maininkeihin. Taivas tummuu, tähdet syttyvät, ilta viilenee. On aika siirtyä hyttiin.
Matka on aloitettu ylellisesti, syöty laivan courmet-ravintolassa herkullinen ateria viineineen. Yöpymiseen on varattu ikkunallinen A-luokan hytti. Autokin matkustaa mukana jossakin laivan uumenissa.
Mies nukahtaa pian hyttiin tultuaan. Vaimo istuu käsi poskella ikkunan ääressä merelle tuijottaen.
Kuluneet viikot ilman omaa kotia, sukulaisten ja tuttavien luona asuen alkoivat rasittaa niin, että syntyi päätös lähteä lomalle. Matkaan lähtemistä innosti myös kesän aikana tavattujen tuttavien kutsu käydä heidän luonaan Ranskassa. Päätöstä helpotti kotikunnan asuntotoimiston ilmoitus kuukauden päästä vapautuvasta vuokra-asunnosta. Rantakodin paikkakunnalta vuokralaisille ei ole löytynyt uutta asuntoa. Pankkitilille olivat tulleet eurot vuokralaisilta ja eläkkeistä. Mikäpä oli lähtiessä. Ehkä etäisyys tapahtumiin avaisi uusia näkökulmia. Nykyinen koti sijaitsee auton takapenkillä. Siellä on kaikki tarpeellinen matkalaukuissa.
Kun päätös lomasta kypsyi, varattiin laivapaikat välittömästi. Sitten haettiin KELALTA eurooppalainen sairaanhoitokortti, lakkautettiin lehtitilaukset, käännettiin posti pojan osoitteeseen, käytiin pesemässä pyykit hänen koneellaan, pengottiin vuokravarastosta mukaan paksumpia vaatteita, muutama kirja, pari mukia ja muita ruokailuvälineitä.
Varhainen aamu Tukholmassa ottaa matkaajat vastaan pimeänä, sateisena ja ruuhkaisena. Tänne ei nyt ainakaan jäädä, siispä suunta kohti etelää. Tukholma jää taakse, sade ropisee auton kattoon, vaimo nukahtaa. Radiosta kuuluu ruotsinkielistä ohjelmaa, mutta sitä ei vaimo kuule. Vättern-järven näköalapaikalla mies herättää matkakumppaninsa hieman jaloittelemaan. Matkan jatkuessa univelkainen vaimo on taas höyhensaarilla. Ei edes siirtyminen autolautalla Ruotsin ja Tanskan välillä herätä uinailevaa Ruususta. Vasta Tanskan Rödbyssä Saksan lautalle mennessä nälkä herättää nukkujan. Lauttamatka kestää tukevan aterian verran. Pohjois-Saksasta löytyy majatalo, untuvapeitot ja tyynyt, joille päänsä kallistaa.
Uusi aamu on valjennut koleana ja tihkusateisena. Ei jäädä tännekään, matka jatkukoon. Liikenteen nykivässä rytmissä ohitetaan Hampuri, tietöiden pysäyttämissä jonoissa matka ei nopeasti etene. Sade tavoittaa pariskunnan, huuhtelee jäljet. Sitä mukaa kun matka etenee, olo kevenee, korvissa kohiseva suhina ja pihinä vaimenee. Nyt ei enää tarvitse paeta höyhensaarille. Vaimo etsii eteensä kartan. Missä ollaan, mihin mennään.
Liikenteen nostattamat vesipatsaat estävät näkyvyyden. Sopivassa risteyksessä poiketaan pois sateiselta moottoritieltä. Lounaspaikaksi löytyy viehättävä gasthaus tien varren kylästä. Tuli takassa tervehtii lämpimästi tulijoita. Ruoka on hyvää, sade soittelee ikkunaruutuun. Seuraavan kylän laitamilla, vanhan linnan läheisyydessä on siisti huoneistohotelli. Hotellin omistaja esittelee matkalaisille erittäin siistit tilat, makuuhuoneen, hienon kylpyhuoneen ja tilavan tupakeittiön, josta löytyy tiskikoneen ja pyykkikoneen lisäksi täydellinen astiasto. Majapaikka varataan heti kahdeksi yöksi. Illansuussa pariskunta lähtee kävelylle linnan vanhaan puistoon. Huomaavat linnan muuriin rakennetun pyöreän kirkon, josta kantautuu soittoa. Lähestyvät varovasti kirkon ovea, jota toisesta suunnasta tullut mies pitää heille auki. Hän ojentaa pariskunnalle esitteen, josta ilmenee, että kirkossa on menossa cembalokonsertti. He jäävät kuuntelemaan kaunista musiikkia, Bachin ja Händelin sävellyksiä. Alkaa tuntua lomalta.
Seuraava päivä leikitään kotia, pestään pyykit, käydään ostoksilla kylän marketissa, valmistetaan itse ruoka täydellisesti varustetussa keittiössä, lepäillään, katsotaan Tv:stä saksankielisiä tietokilpailuja. Kolmantena päivänä matka jatkukoon laukut pakattuina puhtailla vaatteilla. Sadekin on lakannut. Voidaan kuljeskella asfaltoituja luontopolkuja pitkin Schwartswaldin rinteitä. Silmä lepää vihreillä vuoriniityillä, missä karja laiduntaa, vuoripurot solisevat. Lapsilta tulee tekstiviesti, että Suomessa oli ollut yöllä pakkasta – 8 astetta.
Syyskuu on vaihtunut lokakuuksi kun pariskunta saapui Ranskan puolelle Mulhousiin. He päättävät pistäytyä Kuopion ystävyyskaupungissa Besançonissa, jossa viimeksi kävivät 10 vuotta aikaisemmin. Tutut kadut ja aukiot löytyvät yllättävän helposti, muistot vuosien takaa palaavat mieleen. Kaupungin nuoriso-orkesteri vieraili aikoinaan Kuopiossa. Pariskunta otti luokseen viikoksi asumaan 17 vuotiaan muusikon, Davidin. Siitä alkoi ystävyys, vierailut puolin ja toisin. Ensimmäisellä vierailulla pariskunnan kiintymys Ranskaan syntyi. Sen jälkeen he alkoivat laiskanlaisesti opetella ranskankieltä ja haaveilla lomista Ranskassa. David muutti muualle, jatkoi opintojaan ulkomailla, yhteys katkesi.
Pariskunta astelee metsäisen kukkulan rinteellä olevan hotellin aamiaishuoneeseen, tervehtii ovella ujosti huoneessa aterioivia, jotka kaikki vastaavat tervehdykseen, se tuntuu hyvältä. Aamupala on hyvin ranskalainen. Iso kupillinen maitokahvia, palanen patonkia, lämmin voisarvi, voita ja aprikoosihilloa. Hotellihuoneen parvekkeelta avautuu näkymä usvan peittämään laaksoon ja vastakkaisen vuoren rinteille. Sataa hiljalleen, sininen taivas pilkahtaa pilvien lomasta. Yhtäkkiä taivaalle syntyy sateenkaari, joka näyttää päättyvän suoraan heidän parvekkeelleen.
Tämä laulu kuvastaa hyvin pariskunnan tunteita sateenkaaren alla.



Jatkuu...

             **********************************************************

7 kommenttia:

  1. Huikaistuin jo alkukuvasta. Oli niin satumaisen kaunis.
    Matkassasi oli äärettömän mukavaa kulkea Suomesta Ranskaan saakka. Kuvailit ja kerroit niin elävästi ja mukaansa temmpaavasti. Tavallaan hyväillen tuon matkan muistoja.
    Sateenkaaari oli merkki, että oikealla tiellä olette, se oli lupaus.

    Minä huomasin omasta polustani, että siitä tuli kertalukemiselle liian pitkä, joten tein sinun tavallasi ja jatkan joku toinen kerta.

    VastaaPoista
  2. Viehättävää kerrontaa. Oikeastaan tekisi mieli lähteä mukaan matkalle.
    Mielihyvällä odotan kertomuksellesi jatkoa.

    VastaaPoista
  3. Hienoa kuvailua, aivan nomadien kyydissä matkustetaan kohti taivaanrantaa. Ja siellä sateenkaaren alla syntyy ajatus, pourquoi pas..

    VastaaPoista
  4. Elämä nyt on yhtä ja samaa, kuljetaan tämä nyt läpi kun kerran se eteemme on annettu, EI, ei sinulla ja rakkaallasi sitä, vaan ELÄMÄÄ täysillä, sateen ropinaa, vaihtuvia maisemia, seikkailua, yhdessä kulkemista, sattumia (sanan parhaassa merkityksessä) kohti jotain mikä tulossa on. Odotan, kerro :)

    PS
    Muutimme Heidelbergiin 1976 ja kuljimme noita samoja reittejä, sateessa. Kuinka tarinasi herättääkään muistot. Kiitos, Simpukka!

    VastaaPoista
  5. aimarii ~
    Vaikka kuinka yritän lyhentää tarinaani, epäonnistun koko ajan. Mukavaa, jos viihdyt polullani. Kävin lukemassa sinun kiehtovaa kertomustasi. Mitähän sieltä löytyy seuraavaksi.

    Unelma ~
    Hyppää mukaan vain.

    Sirokko ~
    Nämä puolinomadit, sateenkaaren metsästäjät jatkavat tarinassa etsintäänsä.

    Lastu ~
    Sieltä Heidelbergin ohi, malttamatta pysähtyä tuohon historialliseen paikkaan, taisimme pyyhältää kauniissa maisemissa kohti Mulhousea.

    VastaaPoista
  6. Sateenkaarella on kaksi päätä. Kummasta löytyy aarre?

    VastaaPoista
  7. Liisa ~
    Luulen, että aarre löytyy sateenkaaren molemmista päistä tai ei kummastakaan.

    VastaaPoista