Kuljen verkkaisesti käytävää, jota korkeat sypressit reunustavat. Niiden latvat kurottautuvat korkeuksiin kuin ohjaten poisnukkuneiden sielut talvisen taivaan sineen. Katselen vanhoja sukuhautoja, joiden uumenissa lepää vainajia ja heidän tarinoitaan monen sukupolven ajalta. Vuosien ja vuosisatojen saatossa tuulet ja sateet ovat kuluttaneet pois vanhojen hautakivien tekstejä. Haudoilla näkee paljon keramiikasta tehtyjä kukkia ja muita tekokukkia, pieniä kivisiä muistotauluja, myös valokuvia vainajista. Marraskuussa on Pyhäinpäivä Toussaint, jolloin haudoille viedään krysanteemeja. Silloin hautausmaa on kuin värikäs kukkameri. Ilkivallasta hautausmaalla en ole koskaan kuullut. Sen sijaan portilla on varoitustaulu, jossa pyydetään lukitsemaan hautausmaan luokse jätetyn auton ovet varkauksien varalta.
 |
Kaivosmiehen hauta, marmoripatsas miehestä, joka ei jaksanut elää kaivoksen sulkemisen jälkeen |
 |
Haudoille ei tuoda kynttilöitä kuten Suomessa. Kukatkin ovat usein keramiikkaa |
Pysähdyn hetkeksi eräälle haudalle. Siellä lepää ensimmäinen ystävämme tässä vieraassa maassa, vanhempiensa, isovanhempiensa ja sukulaistensa joukossa. Kivilaatassa hänen nimensä vieressä on valmiina puolison nimi ja syntymäaika. Puolison, jonka yli kolme vuotta kestänyttä ikävää on riipaiseva katsella. Aina kun tapaamme, puhe kääntyy hänen enkelivaimoonsa.
Muistan miten kaunis hän oli ja miten rauhallinen oli hänen ilmeensä arkussa maatessaan. Hän kuoli sairaalassa, josta hänet tuotiin kotiin seuraavana päivänä. Kävin jättämässä jäähyväiset, silitin varovasti hänen hiuksiaan ja niin kylmää poskea. Seuraavana päivänä olivat hautajaiset, johon koko kylä osallistui.
Lepää rauhassa ystäväni, missä lienetkin. Elät sydämessäni ja muistoissani, kuten niin moni muukin poisnukkunut rakas ihminen.
************************************************************
.jpg)
Nuo keramiikkakukat ovat kauniita ja kestäviä. Eipä taidalöytyä täältä Suomesta.
VastaaPoistaKussakin maassa on oma suremisen tapansa. Tuskinpa pitkän, kuivankin kesän yli jaksettaisi aitoja kukkia kastella, ikikukissa on realisminsakin. Tiedätkö, tuhkataanko ruumiit?
VastaaPoistaFamu ~
VastaaPoistaKauniita ovat keramiikkakukat ja värit kestävät hyvin polttavan auringon ja sateet. Hautaustoimistot niitä täällä myyvät ja aika kalliita ovat ostohetkellä, mutta kestävät useita vuosia. Olen harkinnut, että toisin yhden sellaisen Suomeen omaisteni haudalle ja kokeilisin miten se kestää lumen ja pakkasen. Pelkään vain, että joku pihistää sen jo ennen seuraavien lumien tuloa.
Ellinoora ~
Tietääkseni Ranskassa tuhkauksia on noin 30 % kaikista hautauksista, eli lähes samaa luokkaa Suomen kanssa. Katolinen kirkko sallii polttohautauksen, mutta ei sitä suosittele. Luulen, että tässä kylässä tuhkaus on vielä harvinaista.
Hautausmaalla asuu rauha ja kauneus.
VastaaPoistaKuoleman tietoisuutta vasten elämän kauneus korostuu. Rakkaus pysyy vahvana, vaikka rakastettu puoliso, ystävä, on rajan toisella puolella. Uskon 'ikuiseen rakkauteen'.
VastaaPoistaIhana ajatus, että toisit keramiikkakukan vanhempiesi haudalle. Kunpa voisi taata, ettei sitä vietäisi.
Sijaitseeko kuvasi hautausmaa paikalla, minne ei liikenteen melu kuulu? Tuuli humisee, linnun laulavat?
Kaivosmiehen hauta kertoo kaipauksesta. Hän väsyi, mutta säilyy omaisten mielissä aina.
aimarii ~
VastaaPoistaOsuvasti tiivistit paikan tunnelman. Juuri sitä se on.
Lastu ~
Hautausmaa sijaitsee noin kilometrin päässä kylästä ja kirkosta viinitarhojen keskellä. Sinne ei liikenteen äänet yllä, kuuluu vain lintujen sirkutus.