Harmaiden pilvien alakulo on laskeutunut minuun. En saa pois mielestäni ystävän surullisia silmiä, jotka katselevat ikkunan takana ruskan väreissä kylpeviä viinitarhoja. Ehkä katse on kääntynyt menneisyyteen, aikaan jolloin kaikki oli toisin. Aikaan, jolloin päivät olivat työntäyteisiä, jolloin puhe pulppusi vilkkaana, käsien ja vartalon liikkeet tehostivat sanottavan painotuksia, rehevä nauru ilmoitti tulossa olevan leikinlaskun kohokohdan, ilmeikkäät kasvot vangitsivat kuulijansa. Hän puhui lakkaamatta, tutuille ja tuntemattomille ihmisille, koirille, kissoille, pikkulinnuille, kukille, puille ja rakkaille viiniköynnöksilleen.
Tuli aamu, jolloin hän ei osannut enää puhua, jolloin oikea käsi ja jalka eivät enää toimineetkaan. Tuli hiljainen huone, sairaalavuode. Alkoi kuntoutus. Päivää rytmittivät terapeutit, piti opetella nousemaan sängystä, ottamaan ensimmäiset askeleet, yrittää muodostaa sanoja. Silloin suru muutti silmiin, jäi sinne asumaan.
Istumme pöydän ääressä, hän on nostanut vasemmalla kädellä oikean käden pöydälle. Yritän puhua jotakin, hän nyökkää, hymyilee hiukan. Hymy ei nouse silmiin asti. Silitän hiljaa pöydällä lepäävää viileää kämmenselkää.
Minulla on kaikki hyvin. Alakulo tulee ja menee. Mutta hänen katseestaan ei suru voi poistua.
**********************************************************
.jpg)
Surullinen kuvaus ihmisen muuttumisesta. Kova on kohtalo hänellä!
VastaaPoistaKun olemme heikoimmillamme, tarvitsemme rakkautta - ystävyyttä - kipeimmin.
VastaaPoistaOn tullut hetki, jolloin kaikki on toisin. Kuitenkin jotain pysyvää jää.
Aivohalvauksen saivat isäni siskoista kaksi. Näin kuinka he nostivat velton kätensä toisella kädellään pöydälle eikä sanoja ollut. Kuvaat kaiken niin kauniisti. Välillä silmät kyyneltyvät, kaiken - alakulonkin - yllä on lempeys elämää ja sen ihmisiä ja heidän kohtaloitaan kohtaan. Kiitos.
Mummeli~
VastaaPoistaPuhuminen oli hänelle niin tärkeä osa elämää. Nyt kadonnut elämänhalu pitäisi löytää uudelleen, mutta se on vaikeaa.
Lastu~
Sinä tiedät kokemuksesta miltä tuo avuttomuus, hätä, kiintymys ja myötätunto aivohalvauksen kokenutta kohtaan tuntuu. Hänen entinen elämänsä on poissa, eikä uusi paljon toivoa anna. Mitkään sanat eivät häntä lohduta.
Suru siirtyi nyt tännekin väliaikaisesti.Äkilliset sairaudet muuttavat elämän, vievät elämänilonkin, toivottavsti ei kuitenkaan ikuisiksi ajoiksi. Kauniisti kirjoitettu.
VastaaPoistaSirokko~
VastaaPoistaElämän yllätykset ovat joskus varsin kovia, suru saapuu varoittamatta. Jospa hänelle vielä löytyisi toivon pilkahdus.
Tunnen surua hänen puolestaan. Elämällä ei ole sääntöjä, se antaa ja ottaa.
VastaaPoistaaimarii~
VastaaPoistaKaikesta huolimatta hän yrittää sitkeästi opetella kävelemään kolmijalan kanssa, ettei olisi täysin toisten armoilla. Jotain hyvääkin, sillä näkö, kuulo ja ymmärrys jäivät.