Siivekkäitä

Lintuja on mukava seurata. En katsele niitä erityisemmin tunnistaakseni, ihan muuten vain. Jos olisi mahdollisuus elää useampi elämä, haluaisin viettää niistä yhden vapaana taivaan lintuna. Ehkä olisin pääskynen tai veden äärellä viihtyvä västäräkki.

Taas ne tulivat 

Viime päivinä auringonlaskun aikoihin tuhatpäiset lintuparvet muuttomatkoillaan kaartelevat kylän yllä kuin tanssien iltataivaalla. Eri ilmansuunnilta tulevat parvet kohtaavat toisensa ja aloittavat yhdessä huikean esityksen. Esityksen, joka on täysin äänetön, kuuluu vain siipien suhinaa niiden ohi kiitäessä. Kun pimeä saapuu, laskeutuu osa linnuista kadunvarren plataaneihin ja ilman täyttää niiden loputon räpätys. Ehkä kertoilevat toisilleen matkansa kokemuksia. Johonkin aikaan yöstä, ehkä sitten kun tähdet ovat oikeilla paikoillaan, parvet jatkavat matkaansa. Seuraavana iltana saapuvat uudet matkaajat.

Matalan järven yksi joutsenista taitaa tuntea meidät.

Viimeksi kun kävelimme rannalla, se erkani toisten joukosta ja suorastaan kiiti luoksemme. Ressukka luuli varmaan, että meillä olisi sille tuomisia. Toiset linnut eivät olleet meistä kiinnostuneita. Lupasin tuoda sille ensi kerralla kuivia leivänmuruja.

Mitähän miettinee puiston haikara pesässään harmaan taivaan alla.  

Poseerasi hetken uteliaalle kuvaajalle ja lensi sitten pois. Pian puiden takaa kuului meteliä. Kun haikara tapaa puolisonsa, niillä on tapana kalistella kuuluvasti nokkiaan. Se on niiden puhetta.

Tänään aurinko nousi kello 7.57 ja laskee kello 17.17. Aamulla lämpömittari näytti  yhtä pakkasastetta. Auton katto ja ikkunat olivat jäässä. Jokohan se oli talven tulon merkki. Nyt puolen päivän aikaan mittari on kivunnut + 15 asteeseen ja aurinkokin melko korkealle. On aika lähteä viemään leipää joutsenelle.

                             ******************************************************