 |
Tänään vietetään Ranskassa Toussaint-juhlaa (Pyhäinpäivä) ja muistetaan kukkasin edesmenneitä läheisiä.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = |
Aurinkoinen sunnuntai-iltapäivä. Valo siivilöityy lehtien lomasta, joku yksinäinen sirkuttaja laulelee lehvistön kätköissä. Joki virtaa verkkaisesti kiviä väistellen. Vastarannalla yksinäinen onkimies istahtaa kivelle, laskee onkivavan viereensä maahan, etsii sätkätarvikkeet taskustaan ja käärii sylissään hitain liikkein sätkän. Auringon säteet lämmittävät joen varren penkillä istujan varpaita. Pitkästä kävelystä väsyneet jalat ovat potkaisseet kengät nurmikolle. Penkin takaa kävelytieltä kantautuu kulkijoiden ääniä, aikuisten soljuvaa puhetta, huudahduksia, lasten kiljahduksia, koirien tervehdyksiä toisilleen. Istuja havahtuu outoon joelta kuuluvaan ääneen. Onkimies on sytyttänyt sätkänsä ja polttelee sitä, ongen koho pomppii virrassa. Mutta sitä ei onkimies huomaa. Hänen huomionsa on kiintynyt pienen matkan päässä kallion kielekkeellä olevaan pariskuntaan. Sitä tarkkailee myös penkillä istuja. Musta-asuinen, rastahiuksinen mies istuu maassa ja kaivaa kassistaan instrumentin, jota alkaa soittaa. Ääni kantautuu voimakkaana yli joen solinan, liikenteen kohinan ja ihmisten puheen. Ehkä soitin on saksofoni. Nuori, mustaan huppariin pukeutunut nainen poimii maasta hulavanteen ja alkaa pyörittää sitä lanteillaan. Vanteen koristekivet välkkyvät auringossa. Penkillä istuja ei tunne tätä outoa hypnoottista musiikkia. Tyttö on riisunut hupparinsa ja pudottanut vanteensa maahan. Onkimies ei saa silmiään irti tytöstä, joka on aloittanut eräänlaisen käärmetanssin musiikin inspiroimana. Käärmeenlumooja soittaa outoa, vaikeroivaa musiikkiaan. Moni kulkija pysähtyy hetkeksi kuuntelemaan ja jatkaa matkaansa päätään pudistellen. Penkillä istuja nousee ylös, venyttelee hetken musiikin tahtiin, poimii kenkänsä ruohikolta koiran kakkaläjän viereltä ja jatkaa matkaansa.
 |
| Nämäkin oliot kuuntelivat ihmeissään outoa soitantoa |
 |
| Kotiin tultua ihmettelin aikamoista hyttysparvea. On niitä itikoita muuallakin kuin Suomessa. |
**********************************************************************
.jpg)
Voi ihme, miten kaunis katukuva siinä ensimäisenä. Oli varmaan erikoinen kokemus tuo pari soitollaan ja tanssillaan. ja tuo itikoiden määrä! Huh huh. Täälläkin vielä ihme kyllä itikoita ilmassa, mutta ei nyt onneksi tuollaisia määriä.
VastaaPoistaOikein hyvää viikonjatkoa sinne kauas!
Siellä teillä omaiset näyttävät muistavan poisnukkuneita rakkaitaan. Kukkien paljous kertoo sen. Hieno valoisa kuva.
VastaaPoistaTuo hyttyskuva on oikea taideteos.
Mummeli ~
VastaaPoistaKiitos! Myös sinulle oikein hyvää viikkoa. Hautausmailla voi nyt todellakin ihastella kukkapaljoutta.
Muuten, Blogger ei päästä minua edelleenkään kommentoimaan blogiasi.
Unelma ~
Sateen jälkeen ilma lämpeni ja täyttyi hyttysistä. Siinäpä sitä on evästä pohjoisesta saapuville muuttolintuparville.
Oi voi muuttolintuja. Näin tänään valtavan auran pilvettömällä aurinkoisella taivaalla suuntana etelä kun taivastelin syksynkirjavilla viinirinteillä - ja sydän oli pakahtua. Mulle käy aina näin maassa kuin maassa.
VastaaPoistaHyvää viikkoa sinne paskeriville
Pyhäinpäivän salaperäinen tunnelma kosketti aistejani: "kuulin" musiikin, näin käärmemäisen tanssin, huumannuin hautausmaan kukkapaljoudesta. (Onko siellä aina näin paljon kukkia vai pyhäinpäivän kunniaksi erityisen runsaasti?)
VastaaPoistaUimaritkin sait kuvaan. Ja höntiäiset :). Niin, ja mitäpä kengillä on virkaa silloin kun varpaat tahtovat raitista ilmaa.
On aina iloa sukeltaa kanssasi Ranskaan. Ajatella, me asuimme Heidelbergissä kaksi vuotta - enkä tullut menneeksi Pariisiin. Yhä se kaupunki on näkemättä. Siispä: onneksi on Vierailla poluilla -blogi, jotta voin nähdä, kuulla, eläytyä.
Tunnelmallista. Taiteellisen kaunis tuo vika kuva. Ne elikot taitavat muuten olla vesirottia. Hauska sattuma, näin samanmoisia juuri eilen lenkkeillessäni täällä Po-joella. Pulska äiti polski neljän pentunsa kanssa vedessä.
VastaaPoistaHautuumaatkin on niin kaupunkimaisia..
VastaaPoistaKäärmetanssi kalliokielekkeellä, voin kuulla ja nähdä.
Aurinkokin vielä lämmittää jos tarkenee paljain jaloin. Täällä pursuisi muta varpaitten välistä, on satanut ahkeraan.
Paskeriville~
VastaaPoistaViinitarhojen ruska on kauneimmillaan. Taivaalla kaartelevat tuhatpäiset lintuparvet ovat joka syksyinen vaikuttava näky. Niiden kurinalaiset kuviolentonäytökset ovat aivan uskomattomia.
Oikein mukavaa viikkoa ja viikonloppua myös sinulle.
Lastu~
Tuntuu mukavalta, että viihdyt kanssani Vieraiden polkujeni Ranskassa. Kommenttisi lämmittävät mieltä aina, sekä Suomessa, että Ranskassa, kiitos.
Pariisissa olen käynyt neljä tai viisi kertaa, mutta täältä käsin en kertaakaan. Olen tainnut jämähtää paikoilleni.
Pyhäinpäivä taitaa olla ainoa, jolloin haudoille tuodaan eläviä kukkia. Toki hautausmaat ovat varsin värikkäitä aina erilaisten koristeiden, keraamisten- ja tekokukkien ansiosta.
Kulkukatti~
Yritin saada lähikuvaa hyttysparvesta, mutta valo muutti jotenkin sen ”taidekuvaksi”.
Nämä vesirotat kisailivat joella sorsien kanssa kunnes kiipesivät siltatolpan juurelle soittoa ihmettelemään.
Sirokko~
Hautausmaalla kierrellessä muisteltiin Annaban vanhaa tunnelmallista hautausmaata, jossa lampaat käyskentelivät ja makoilivat monumenttien varjoissa tarkkaillen rauhaansa häiritseviä ulkomaan otuksia.
Liejuiseksi muuttui maa täälläkin, varpaat pääsivät kumisaappaiden suojaan.