Kukkia ja kulttuuria

Samassa puussa manteleita, kukkia ja lehtiä

Nyt kun ei tarvitse enää istua nenä kiinni netin asuntoilmoituksissa voi harrastaa ulkoilua ja vaikka oopperaa. Muutama päivä sitten kävelimme parin tunnin lenkin kylän ulkopuolella. Piti ihan hieraista silmiäni ennen kuin uskoin, että mantelipuussa oli kukkia. Loikkaus ojan yli ja kukkia kuvaamaan. Nyt vain harras toive, että talvi olisi lempeä ja antaisi kaikkien kukkien kukkia.

Kuva esityksestä löytyi netistä

Viime keskiviikkona klo 20.30 istuimme Carcassonnen teatterin parvella odottamassa esiripun nousemista. Orkesteri viritteli soittimiaan ja vartin päästä pääsi alkamaan Tšaikovskin romanttinen ooppera Eugéne Onéguine (Jevgeni Onegin).  Täytyy myöntää, että oopperoista en mitään ymmärrä, mutta sinne vaan piti taas päästä. Yritin etsiä netistä etukäteen oopperan juonta, mutta en oikein onnistunut.

Tämä tiivistelmä perustuu netistä löytämiini tietoihin ja omiin arvailuihini esitystä katsellessani. Pushkinin runoon perustuva tarina kertoo venäläisten, nuoren vaatimattoman lukutoukan aatelistyttö Tatjanan ja maailmanmies Jevgenin onnettoman rakkaustarinan. Myös Tanjan (Tatjanan lempinimi) sisar Olga ja sulhasensa, Jevgenin ystävä Vladimir liittyvät kertomukseen. Tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun Venäjälle. Viaton Tanja rakastuu koko nuoren sydämensä voimalla Jevgeniin, tunnustaa kirjeessä tälle rakkautensa, jonka Jevgeni kylmästi torjuu. Tanssiaisissa Jevgeni liehittelee ystävänsä Vladimirin kihlattua Olgaa sillä tuloksella, että suuttunut Vladimir haastaa ystävänsä kaksintaisteluun saaden surmansa Jevgenin ampumasta luodista. Vuosia myöhemmin maailmaa kierrellyt Jevgeni ja ylhäisen prinssin kaunis vaimo Tanja kohtaavat uudelleen. Nyt Jevgeni haluaa kaunottaren itselleen. Dramaattisessa loppukohtauksessa Tatjana myöntää yhä rakastavansa Jevgenia, mutta päättää pysyä uskollisesti prinssinsä luona. Esiripun laskeutuessa Jevgeni jää toivottomana nyyhkyttämään näyttämön lattialle.

Meitä vähän epäilytti, että mitähän kokeilevaa oopperaa saadaankaan nähdä, kun lippujen hinnat olivat varsin kohtuulliset, liput sai ostettua vielä esityspäivänä ja esittävän ryhmän nimi ”Opéra Eclaté (sanakirjan mukaan mm. räjäytys). Alkuosan jähmeyden jälkeen esitys ylittikin odotuksemme. Suurin kiitos kuuluu kauniille musiikille ja aivan ihastuttavalle orkesterille, sen nuorille soittajille ja kapellimestarille, söpölle keijukaistytölle. Kuorosta tykkäsin kovasti, olisi saanut laulaa enemmänkin. Naisten rooleissa oli vahvaäänisiä sopraanoja. Tatjanan pitkät aariat nuori laulajatar lauloi taitavasti ”kovaa ja korkealta”. Vladimirin roolin laulanut mies sai ylivoimaisesti eniten aplodeja, huikean hyvä hän olikin. Hänen varjoonsa jäi elostelija-Oneginin osaan valittu ryhmän äänellisesti heikoin lenkki. Esitys oli venäjänkielinen. Oli myös tekstitys ranskaksi, mutta se näkyi huonosti ja hävisi välillä kokonaan. Puvustuksena oli 1800-luvun venäläisten aatelisten ja talonpoikien asut. Se korvasi ankeaa lavastusta, joka oli vain muutama puinen "toripöytä", jakkaroita ja ikkunaseinä, johon kohdistettu valaistus pelasti paljon. Valon kirkkaudella ja väreillä liikuttiin tunnelmasta toiseen. Yleisö (jopa vanhempiensa mukaan päässeet pienet lapset) vaikutti näkemäänsä tyytyväiseltä valuessaan keskiyöllä ulos teatterista.

Esityksestä jäi sellainen tunne, että tämän voisi katsoa toistekin, kenties myös balettina.  Vaasassa esitetään parhaillaan tätä samaa oopperaa, Jevgenin osassa Kuopion poika, Ville Rusanen.

                                **********************************************