Marraskuun luetut 2024
22 tuntia sitten
Jokaisella kirjalla, jokaisella niteellä, jonka näet täällä, on sielu. Sen kirjoittajan sielu ja niiden sielu, jotka lukivat sitä ja elivät ja unelmoivat sen kanssa. Joka kerta kun kirja siirtyy kädestä toiseen, joka kerta kun joku antaa katseensa lipua sen sivuilla, sen sielu kasvaa ja vahvistuu.
(Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo)
Oi mitkä ävrit! Aivan käsittämättömän upea taivas!
VastaaPoistaVau mitka varit. Uskomatonta. Oma taivaani on harmahtava.
VastaaPoistamummeli:
VastaaPoistaViime aikoina iltaruskon värit ovat olleet tosi voimakkaita ja yöllä tähdet tuikkineet kirkkaina melkein käden ulottuvilla.
hpy:
Onneksi on tuo iltaruskon värileikki kun revontulet eivät täällä näy. Tosin parina yönä olen käynyt parvekkeella toivorikkaana kurkkimassa josko taivaan tulet näkyisivät. Nyt on luvassa pilvistyvää.
Koskettava runo ja ihana kuva.
VastaaPoistaUnelma:
VastaaPoistaKiitos!
vahva runo , vaikka siinä on myös hentoutta, pidin erityisesti sadunomaisesta tunnelmasta. sadepisara herätti jäätyneet keijut
VastaaPoistaaikatherine:
VastaaPoistaKiitos mieltä lämmittävistä sanoistasi.
Runo syntyi iltaruskon aikaan tuulen tuiverruksessa.
Huoks, ei näy meille revontulet, ei edes auringonlaskut tahi nousut. Kyllä nuo värit mykistää, mutta sitä vuolaammin saa runosuonen pulppuamaan.
VastaaPoistasirokko:
VastaaPoistaTänään runosuoni hytisee harmaiden pilvien alla pakkasen rajamailla lumen tuloa peläten.
Voivoi, minun uhkarohkeita kukkasiani.
Dramaattinen iltarusko johon yhdistyy runo, joka osuu - ja parantaa. "Ihmisen osa on yhteinen." Pelkoa ja toivoa, pimeyttä ja valoa. Sitä se, elämä.
VastaaPoistaPS Taitaa käydä niin, ettemme menekään käymään Australiassa ainakaan tänä keväänä. Sydänreppana ei ole ollut oikein kunnossa. Mutta kyllä tämä tästä taas :).
Lastu:
VastaaPoistaVoi, sydänreppana tarvitsee nyt hyvää hoitoa. Se on tärkeintä. Matkan siirtäminen tuonnemmaksi on viisas ratkaisu, koska pitkä lentomatka on rasittava. Lähetän sinulle ison kultareunaisen poutapilven täynnä parantavia ajatuksia.
Viehätyin runosta ja sen hienoisesta haikeudesta. Monenlaisia ajatuksia tulee mieleen, kun katselee noin vahvoja taivaan värejä. Melkein kun taivas olisi tulessa.
VastaaPoistaaimarii:
VastaaPoistaOlen ihan otettu kommentistasi, kiitos.
Dramaattisen kauniiseen väritanssiin huipentuu auringonlasku joskus katsojan iloksi.
Kiitos, Simpukka, kultareunaisesta poutapilvestä. Miten kilttiä, miten hoivaavaa :)
VastaaPoista