Lintujen kohtalo

Eräänä loppusyksyn lämpimänä aamuna ne huomasivat toisensa.  Auringon ensi säteet hyväilivät heidän nuoria, hennon punaisia sulkiaan. Lauman mukana liikkuessaan ne vilkuilivat salaa toisiaan ja kun katseet kohtasivat ne käänsivät ujosti päänsä pois. Aamuisin tuntui niin hyvältä nähdä toinen laumassa ja päivien kuluessa ne siirtyivät varovasti lähemmäs toisiaan. Ne kisailivat nuorten lintujen joukossa, leikeissä ajoivat takaa toisiaan. Vähitellen ne siirtyivät lauman laitamille ja yhdessä etsivät ruokaa kosteikon pohjasta. Lauman jäsenet nyökyttelivät hyväksyvästi uudelle pariskunnalle, joiden vaaleanpunainen sulkapeite loisti ja kimmelsi omaa erityistä valoaan kalpeassa talviauringossa. Päivien pidentyessä ja valon lisääntyessä lauman ajatukset askartelivat jo keväässä ja uuden elämän onnellisessa toivossa.

Julma kohtalo oli päättänyt toisin. Pohjoinen tuuli yltyi myrskyksi, jäinen ilmamassa vyöryi lammelle, lintujen vaaleanpunainen sulkapeite peittyi lumeen. Pari seisoi vedessä kylki kyljessä kiinni etsien lämpöä toisistaan. Yötä kohti kylmyys vain lisääntyi, lampi jäätyi, lintujen voimat hupenivat. Vielä viimeisillä voimillaan toinen niistä levitti siipensä puolisonsa suojaksi.  

Harmaan myrskyisen aamun valjettua lammelle tuli ihmisiä. Näky oli lohduton. Niin paljon kuolleita lintuja. Nuori mies, ensi kertaa vapaaehtoisena auttajana, kantoi raskain mielin kuolleita lintuja auton lavalle. Hyvin varovasti hän irrotti pariskunnan jäätyneet jalat jäästä, otti toisiinsa kietoutuneet linnut syliinsä, sijoitti ne auton lavalle hieman erilleen muista. Kyyneleitä pyyhkien hän meni hakemaan lisää lintuja jäältä.  Illalla kotiin mentyään hän piti nuorta vaimoaan kauan sylissään.

                                       ~  ~  ~  ~  ~

Tämä tarina syntyi uutisesta, jossa kerrottiin vesilintujen, erityisesti kauniiden vaaleanpunaisten flamingojen surullisesta kohtalosta. Flamingot elävät puolisuolaisilla lammilla ja kosteikoilla meren läheisyydessä.  Kauan jatkunut pakkanen, raju puuskainen pohjoistuuli ja veden jäätyminen aiheuttivat lintujen joukkokuolemia. Normaalisti ne etsivät ravintonsa lampien pohjasta. Kun veden pinta jäätyi, ei ruokaa enää löytynytkään. Kylmyys ja nälkä veivät linnuilta voimat, eivätkä ne jaksaneet nousta siivilleen rajussa myrskytuulessa etsiäkseen sulaa paikkaa. Palokunta, metsästysseurat ja muut vapaaehtoiset auttajat keräsivät välimeren alueilta tuhansia kuolleita ja kuolevia lintuja lammesta. Joidenkin lintujen ohuet jalat olivat jäätyneet kiinni jääpeitteeseen.  Elossa olevia lintuja oli viety lämpimään tilapäismajoitukseen. Siellä niitä oli kääritty lämpimiin vaatteisiin, ruokittu ja osa saatukin virkoamaan.  Pian ne voidaan palauttaa jäistä vapautuneille kotivesilleen.

Kuva kopioitu lehdestä 

                         ************************************************