Elokuvissa

Melkein yhtä harvinainen tapahtuma kuin junamatka on meille elokuvissa käynti. Jännittävä tunnelmakin on melkein sama. Tällä kertaa kohteena oli vanha arvokas elokuvateatteri lähikaupungin keskustassa. Liput saatiin ostettua pienen jonotuksen jälkeen. Sitten kiivettiin saliin numero kaksi, ensin pitkin leveitä marmoriportaita ensimmäiseen kerrokseen, sitten asteltiin punaiselle kokolattiamatolle pitkään käytävään, laskeuduttiin muutama porras alaspäin, käännyttiin kulman ympäri rakennuksen uumeniin, noustiin muutama rappu ylöspäin kohti hämärää kapeaa käytävää, joka johti lopulta katsomoon. Hautauduttiin pehmeille mukaville tuoleille odottamaan elokuvan alkua, joka ranskalaiseen tapaan alkoi 15 minuuttia ilmoitettua myöhemmin.

Filmi oli mustavalkoinen romanttinen mykkäkomedia The Artist, joka on palkittu useilla festivaaleilla ja jolla on muistaakseni 10 Oscar – ehdokkuutta. Sunnuntai-iltana tiedetään miten monta se niistä kahmii, vai saako yhtään.

Filmi sijoittuu Hollywoodiin vuosille 1927–1932. Tarina kertoo mykkäelokuvien miestähdestä, joka ei halua esiintyä äänielokuvissa ja niinpä hänen uransa päättyy. Samoihin aikoihin nuori kaunis nainen yrittää päästä mukaan elokuvamaailmaan.  Miestähden ihailijana hän on yleisöjoukossa hurraamassa kun mies matkalla gaalajuhlaan pysähtyy lehdistön kuvattavaksi. Nainen kompastuu miehen jalkoihin ja siitä alkaa heidän tarinansa. Naisen nousu suureen suosioon ja miehen uran katkera päätös. Filmin loppu on kuitenkin onnellinen. Arvellaan, että filmi pohjautuu nuoren Greta Garbon ja mykkäfilmien näyttelijän John Gilbertin romanssiin.

Kielipuolelle katselijallekin filmin seuraaminen oli helppoa. Puheen osuuden korvasivat valkokankaalle ilmestyvät taulut lyhyine teksteineen. Pääroolien ranskalaisnäyttelijät olivat kauniita ja esittivät hyvin osansa. Kuvaus noudatti kaikkia mykkäfilmin elementtejä, kuten rahiseva rakeinen kuva, nostalginen ympäristö vanhoine autoineen ja ihmiset pukuineen ja kampauksineen. Ainoa asia, joka tätä katsojaa häiritsi, oli elokuvan musiikki. Mielestäni mykkäfilmiin kuuluu juonen mukana kulkeva vanhalla pianolla soitettu musiikki, eikä paikoin mahtipontinen ison orkesterin esittämä teos. Olen ilmeisesti täysin väärässä, koska elokuvan musiikki on myös Oscar-ehdokkaana.    

Lisään vielä tähän loppuun Youtubesta poimimani ranskalaisten Lumiere-veljesten ensimmäisen elokuvapätkän 1890 luvulta. Nähkää siis täältä Puutarhan kastelu.

PS 27.2.2012
Elokuva saikin sitten viisi Oscar-palkintoa. Pakko lisätä tähän pari kuvaa Oscar-gaalasta ja elokuvassa ainakin minut täysin hurmanneesta  Uggy-hauvasta. Toki päätähti Jean Dujardin on komea hänkin.

Kuvat kopioitu täältä