Musiikin tuomia muistoja

Toulouse, muutama päivä ampumistapauksen jälkeen.

Zénith-hallissa monituhatpäinen yleisö seisoi hievahtamatta paikoillaan kunnes puhkesi raikuviin suosionosoituksiin.  Ne on ansainnut Puna-armeijan mahtava kuoro ja orkesteri konserttinsa aloituskappaleilla. Ensin ”Sä suuri ja mahtava Neuvostoliitto”, sitten ”Marseljeesi”.  

Yleisön joukossa neljännellä rivillä, lähellä lavaa, olimme mekin. Yhä uusia, katsojien tunteita ravistelevia esityksiä vyöryi lavalle.  Venäläisiä romansseja ja kansanlauluja, sekä musiikkia ympäri maailmaa. Juutalainen kansanlaulu ”Hava nagila” sai yleisön nousemaan taas seisomaan ja pyyhkimään silmiin nousevia kyyneleitä. Viattomien lasten surmat olivat vielä niin lähellä. Värikkäät, huikean taitavat tanssiesitykset saivat ansaitsemansa aplodit.

Musiikki kosketti tätäkin katsojaa. Kun ”Kalinkan” ensisoinnut kajahtivat ilmoille, sisälläni asuvat pienet mummot heräsivät. Tunteellinen mummo muisti kuinka ollessani noin kolmen vanha, kuulin ensi kerran tämän laulun. Isäni eno sitä lauloi ja haitarilla säesti. Samalla itki rajan taakse jäänyttä kotia, kaatuneita veljiään, kokemiaan sodan kauhuja. Kolmevuotias itki mukana ymmärtämättä miksi. Nyt aivan yhtäkkiä tuo vuosikymmeniä kätköissä ollut muisto putkahti esiin. Selvisi miksi ”Kalinkan” soidessa olen aina tuntenut haikeutta, vähän ahdistustakin. Tunteellinen mummo itki muistojaan, ikävöi isää ja äitiä. Samaan aikaan laulava mummo hoilasi olemattomalla lauluäänellään kuoron mukana Katinkat ja Stenka Rasinit. Tanssiva mummo kieppui kilpaa tanssijoiden kanssa, tanssi ripaskat ja miekkatanssit, hyppi päätä huimaaviin korkeuksiin. Lopulta tunteellinen mummokin kuivasi kyyneleensä ja kikatteli muun yleisön mukana kun lavalle asteli pyylevä, ikääntynyt sotaherra mitalit rinnassaan. Hän esitti Michael Jacksonin musiikkia, mukana koreografiat kuukävelyineen ja puolituhmine eleineen.

Kaksituntinen esitys oli ohi aivan liian nopeasti. Yleisö taputti seisomaan nousten ja saikin vielä kuulla ylimääräisenä "Kasakkapartion". Taputukset jatkuivat jatkumistaan. Esiintyjät kiittivät lentosuukoin kunnes lavalta sammutettiin valot merkiksi, että konsertti on loppunut.  Tylsä mummo komensi muut mummot lokeroihinsa.

Kotimatkalla katselin bussin ikkunasta miten ihmiset viettivät vapaapäiväänsä aurinkoisessa puistossa. Joku mies hyöri grillin ääressä, lapset juoksentelivat nurmikolla. Vanhempi väki istuskeli puiston penkeillä, auringon ottajat olivat levittäytyneet nurmelle. Piknik-huopia oli levitetty maahan, puiston käytävillä kuljettiin rauhallista vauhtia. Elämä oli palaamassa normaaliin rytmiinsä.

                *******************************************************