sunnuntai 14. lokakuuta 2012

En tanssinut sateessa enkä päivänpaisteessa


Vättern lokakuussa
Syysmatkan lähtöpäivänä saavuimme jo iltapäivällä Turkuun, vaikka laiva läksi vasta kello 21. Oli tarkoitus kävellä pitkin Aurajoen rantoja, fiilistellä muistoja 10 vuoden takaa. Toisin kuitenkin kävi. Ilmojen haltija ei suonut tätä iloa vaan avasi kaikki hanat. Sadetta uhmaten syöksyimme kahvilaan. Joimme kahvimme hidastellen, sade hakkasi kadun asfalttiin ikkunan takana. Todella hyvissä ajoissa ajoimme satamaan. Lähtöselvitysportilla taisimme olla ensimmäisiä odottajia. Onneksi oli lukemista ja ristisanatehtäviä. Pimeän tultua etsin pienen soittimeni ja annoin musiikin virrata korviini, mies torkahteli ratin takana. Laivaan ajoimme hyvissä ajoin, mutta hyttiin pääsyä piti odotella käytävällä siivouksen takia. Siinä seinään nojaillessa oli aikaa tarkkailla muita matkustajia. Joukossa oli tummaihoisia perheitä pienten lasten kanssa, naisia romanipuvuissaan, äänekkäitä kaveriporukoita, ehkä myös kaltaisiamme muuttolintuja. Illalla kävimme syömässä laivan á la carte ravintolassa, valintojamme olivat katkarapuleipä ja itämainen kanasalaatti, hyviä molemmat. Vielä tuliaissuklaat laivan myymälästä, sitten unten maille.
Oli vielä pimeää kun ajoimme Tukholmassa ulos laivasta, kello oli vasta 6.30. Suurkaupunki oli heräilemässä uuteen päivään. Matka sujui leppoisasti pitkin leveitä, rauhallisia teitä. Vättern-järven kohdalla poikkesimme kauniille rantatielle maisemia ihailemaan ja pysähdyimme myös kahvikupposelle. Pysähdyksestä huolimatta olimme Helsingborgissa jo kello 13 ja pääsimme välittömästi Helsingöriin menevälle lautalle. Tanskan puolella turkulainen kaatosade tavoitti meidät ja pysyi mukanamme pitkään pieniä taukoja lukuun ottamatta.
Soma ruotsalaismökki  Vätternin tienoilla
Saksaan seilasimme illan suussa. Laitoimme navigaattorin etsimään muutaman kilometrin päässä olevaa hotellia. Koska sateessa sattui olemaan tauko, päätimme käydä ostamassa pikku leipomosta illaksi leivän. Juuri kun automme oli parkkiruudussa, kuului takapuskurista tömähdys. Saksalainen kiukkupussi hyppäsi autostaan ja alkoi syytösryöpyn, josta emme ymmärtäneet mitään. Mies meni katsomaan vahinkoja, joita ei näkynyt kummassakaan autossa. Sillä aikaa kiukkupussi soitti paikalle poliisin ja automekaanikon, jotka tulivatkin yhtä aikaa. Emme ymmärtäneet sanaakaan siitä, mitä kiukkupussi heille kertoi. Mekaanikko tutki kiukkupussin auton ja leppoisan oloinen poliisi kierteli meidän autoa. Mekaanikko totesi, että autoissa ei ole mitään vikaa. Poliisi kätteli meidät ja toivotti hyvää matkaa. Kiukkupussi ei näyttänyt vieläkään tyytyväiseltä. Poliisi kaiveli taskustaan muistivihkon ja meille silmää iskien kysyi häneltä, haluaisiko hän mahdollisesti sakkolapun. Kiukkupussi läksi paikalta renkaat ulvoen, me kävimme ostamassa sen leivän. Syyllisyyskysymys jäi ratkaisematta todisteiden ja kielitaidon puutteiden takia, mutta saksalaispoliisista jäi varsin positiivinen kuva.
Sadetta Tanskassa, Saksassa tai Ranskassa
Majapaikkamme oli hyvin varustettu pieni lomahuoneisto kaikin mukavuuksin. Kotoa lähtiessä olimme tyhjentäneet jääkaapin ja ottaneet mukaan viimeiset juustot, leikkeet, tomaatit, mustikkapiirakkaa ym. evästä. Niistä ja tuoreesta leivästä saimme ilta- ja aamupalat.
Olimme hyvissä ajoin sateisella autobaanalla kohti etelää. Parin pysähdyksen taktiikalla tulimme illan pimetessä Ranskassa Metzin tienoilla olevaan vanhaan hotelliin, jonne ilman navigaattoria emme olisi osanneet.
Sää oli jo jonkin verran lämmennyt, joten olipa hyvä nukkua ikkuna auki sateen ropinaan suurten puiden katveessa. Pienen hotellin aamupalaa nautimme yhdessä saksalais- ja hollantilaisseurueiden kanssa. Yhdestä suusta kiittelimme hotellin emäntää keitetyistä kananmunista, lämpimistä patongeista ja suklaapullista, kotitekoisista hilloista ja mainiosta kahvista.
Ydinvoimala joen varrella
Iltapäivällä kun olimme ohittaneet Lyonin, sää selkeni ja lämpeni kesäiseksi. Mielialakin koheni, kunnes avattiin Ranskan kodin ovi…
Nyt elämä on soljunut entisille uomilleen. Syksyä alkaa olla jo ilmassa. Viime yönä mittari näytti enää + 5 astetta, päivällä päästään onneksi vielä + 20 asteeseen.
                             
                            ***************************************************** 

6 kommenttia:

  1. Tänään sunnuntaina ei Turussa ollut sateesta pelkoa. Upea auringon paiste, värikkäät lehdet, raikas syysaamu kuin luotu Aurajoen rannan ja Turun kukkuloiden nostalgiakävelylle - mikä tulikin tehtyä.
    terv. paskeriville

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri kuvailemasi kävelyn olisin halunnut tehdä, ehkäpä joskus sen teenkin.
      Muuten, aika kiva oli kahlata Välimeressä helteisenä syyspäivänä.

      Poista
  2. Vaikka ikävät sateet on harmittavia matkalla, niin oli sentään jotain mukavaakin, kuten poliisimies ja taukopaikan hotelli. siinä puntit tasaantuu.
    Saitte hetkeksi takaisin loppukesän, pohjoiseen tuli tänään talvi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, loppu hyvin kaikki hyvin.
      Meitäkin ilahduttaa ensi lumi, sillä Pyreneiden rinteille on satanut uutta puhdasta lunta, joka aivan säihkyy kirkkaassa päivänpaistessa.

      Poista
  3. Olipas teillä vauhdikas reissu ja kirjoitat niin mukavasti. Ruotsalaismökissä on todella jotain tosi viehättävää. Ei puutu kuin lammas katolta : ) Oma elämä alkaa tuntua tylsältä, kun käväisee täällä : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos kehuista :)
      Joka reissu näyttää olevan erilainen,eikä onneksi etukäteen tiedä mitä kulloinkin voi sattua.

      Poista