maanantai 15. heinäkuuta 2013

Kesämuistojen keräilyä


Tänä kesänä olen viehtynyt hiljaiseen erakkoelämään kesän kulkua luonnossa seuraten. Olen katsellut miten maiseman vehreys syvenee, kukat yksi toisensa jälkeen puhkeavat väriloistoonsa, miten marjasato kypsyy ja viljapelto muuttuu kullan väriseksi.  Olen nähnyt auringon nousuja ja laskuja, taivaalla kulkevia pouta- ja ukkospilviä, tuulessa keinuvia valkorunkoisia koivuja, järven pinnasta heijastuvia saaria ja rantakiville vyöryviä maininkeja. Olen onnellinen siitä, että korvani vielä kuulevat käen lisävuosia lupaavan kukunnan, kaulushaikaran mystisen huhuilun, pikkulintujen riemullisen sirkutuksen, joutsenten ja lokkien huudot, kuikan haikean huilun. Kunpa vielä talvellakin muistaisin soutelut aamuisella järvellä, jolloin aurinko paistoi sekä taivaalta, että veden tummasta syvyydestä tai illalla kun muu vesiliikenne on hiljentynyt ja veden pinnasta kuvastuvat enää taivaanrannan purppurapilvet.  
Erakkoelämän vastapainoksi olen päässyt osallistumaan taaperoiden maailmaan. Olemme rakentaneet rantahiekalle lukemattomia linnoja, kaivaneet jokaiselle järven kalalle oman kalalammikon, jossa ne voivat nukkua turvallisesti yönsä. Aurinkoiselle terassille olemme rakentaneet peitoista teltan, jonka kuumuudessa taskulampun valossa olemme kertoneet ihmeellisiä ja jännittäviä tarinoista näkemistämme möröistä, peikoista ja tontuista. Olemme tehneet tutkimusmatkoja pihapiirissä oleviin mielenkiintoisiin kohteisiin, seuranneet hievahtamatta kirjosieppoperheen arkea, pelastaneet pelokkaan naapurin kissan röyhkeiden varisten ilkivallalta. Yksi varis tepasteli aivan kissan nenän edessä ja samaan aikaan toinen kiskoi sen hännästä karvoja, eikä kissa tiennyt kuinka poistua arvokkaasti paikalta. Neuvottelimme kuiskaamalla miten päästää kissa pulasta ja pian kohti röyhkeitä variksia lähestyi kaksi kimeästi haukkuvaa pellavapäistä koiraa, jotka saivat kiusatun ja kiusaajat hajaantumaan nopeasti eri suuntiin. Me siirryimme sisälle ja palkitsimme urotekomme kalakeitolla, ruisleivällä ja mansikoilla. Ruokailun jälkeen jatkoimme lukemalla kuvakirjan siivousautosta ainakin neljästi kannesta kanteen. Kaikki kirjan sivuilla olleet kuvat kommentoitiin moneen kertaan.
Väsyneenä, mutta jo vieraitani ikävöiden vilkutan heille oven raosta ja vetäydyn tyytyväisenä iltapäivätorkuille.

                            *******************************************

11 kommenttia:

  1. Voi, miten kauniisti kuvasit luonnon ihmeitä ja mukavasti kerroit elämyksistä pienen ihmisen kanssa. Nuo kokemukset jäävät varmasti elävinä myös lapsukaisen mieleen.
    Onnellista kesän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mieltä lämmittävästä kommentistasi. On riemastuttavaa päästä mukaan taaperoiden maailmaan. Siellä eletään täysillä ”tässä ja nyt” elämää. Vaikka jälkeenpäin väsyttääkin, huomaan kuitenkin saaneeni heiltä virkistävän energialatauksen.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Niin kauniisti kuvailit kesäisiä päiviä Kaikkea, mitä Luoja meille tarjoilee. paljon on kaunista jota ei aina silmä nää, korva ei kuule, mutta kun kulkee avoimin mielin ja silmät auki niin miten kaunis onkaan tämä maa. ja hetket tuon pikkuisen kanssa,, ne ovat kultaakin kalliimpia molemmille. Ne on niitä elämän helmiä.
    Oikein hyvää kesän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viisaista sanoistasi mummeli. Kunpa sitä muistaisikin enemmän huomioida hyviä ja kauniita asioita ympärillään, eikä takertuisi toisarvoisiin epäkohtiin.
      Elämän helminauhan kirkkaimpia helmiä ovat yhteiset tuokiot pienten ”bunukoitteni” kanssa.

      Poista
  4. Samaa sanon minäkin, että kuinka kauniisti kirjoitit keästä ja hetkistä lapsen kanssa. Itse sain olla vajaa 2 viikkoa pikkupoikien kanssa (äiti tietenkin mukana), mutta en ikinä osaisi kuvata yhtä herkästi hetkiämme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Orvokki. Ehkäpä erakon elämä on jotenkin herkistänyt näkemään ja tuntemaan itselleni tärkeitä asioita.

      Poista
  5. Kesäsi on varmasti mieleenpainuva. Osaat kuvata tuntemuksesi niin herkästi. "Erakoituminen" on loistava avu siihen, että näkee, kuulee ja yleensä aistii enemmän. Pienten ihmisten maailmaan pääseminen antaa paljon, se vie seikkailuihin. Joskus se antaa jopa niin paljon, että minä tunsin kaiken jälkeen itseni hetkellisesti väsyneeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hetket erakkona tuntuvat hyviltä kun voi kaikessa rauhassa katsella ympärilleen ja kurkistaa omaan itseensäkin.
      Kyllähän ne pikkuväen vierailut ovat ihania, mutta myös voimille käyviä jumppatuokioita.

      Poista
  6. Oi, suloisia kesähetkiä luonnon ja pikkuväen parissa. Niitä voi talven tullen muistella ja suunnitella uutta kesää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä hieno kesä on hemmotellut kauneudellaan ja riemastuttanut pikku kavereiden kanssa seurustelulla.

      Poista