Nukkuva prinsessa

Hartaasti odotettu Prinsessa Ruusunen kurkisti ensimmäisen kerran maailmaa varhain aurinkoisena kesäaamuna. Totesi hymyillen kaiken olevan hyvin ja jatkoi uniaan.
Muutamaa päivää myöhemmin ihastuneet isovanhemmat kujersivat pienokaisen vierellä. Taaskin pieni kurkistus silmäkulmasta, vauvan hymy, pieni venytys ja tyytyväisenä takaisin sulouneen.
Prinsessa taivalsi untenmailla samaan aikaan kun isoveli pääsi ripille, kun lähes koko kansa seurasi naapurimaan prinsessan häitä, kun silkkiuikku tuli laiturin viereen esittelemään yhdeksää poikastaan, kun isovanhemmat soutelivat juhannusaattona peilityynellä järvellä kummastellen outoa pitkäkaulaista pilvioliota.
Hymyilevä prinsessa muuttuu komentavaksi Justiinaksi jos ruoka-automaatti ei olekaan paikalla silmänräpäyksessä nälän yllättäessä. Äidin tuttu tuoksu lepyttää nopeasti kiukkuisen Justiinan ja ruokailu tapahtuu tyytyväisin ilmein. Röyhtäys äidin olkapäätä vasten ja takaisin untenmaille.
Tänään kun sade rummuttaa ikkunaan ja maisema on harmaa, haluaa moni muukin vain nukkua. Kuka mistäkin syystä……

        **********************************************************

Mitä kieltä kukkasille

Soitin eilen illalla Ranskaan Roselle. Hän innostui soitostani ja puhetta tuli konekiväärin nopeudella. Olin ymmärtäväni, että ilmat ovat olleet tosi huonot (exécrable) ja hän masentuu ainaisesta sateesta ( ce temps me donne le cafard). Mutta kesähoidokit voivat hyvin. Kiinanruusu on kuulemma täynnä kukkia, bougainvilleassa on paljon nuppuja, eikä flamingonkukallakaan ole valittamista. Hyvässä hoidossa ovat kukkani. Luulenpa, että Rose juttelee niille ja saa ne voimaan hyvin. Minäkin aloitan keskustelut kukkieni kanssa.

Maljaköynnöksen sain Ranskasta läksiäislahjaksi. Se matkasi mukanamme läpi Euroopan takapenkillä torkkuen. Sitä tervehdin sanomalla bonjour, vointia kyselen ça va? ja erotessamme toivotan bonne journée.

     Soman karjalanneitosen löysin torin kukkamyyjältä. Da sillehä mie karjalan kieldy pagisen.

      Pelakuulle sanon päevee, että pätkähti. Mitteepä out vaella. Lorrautanko vettä juurilles?

       Orvokille kuiskailen ihan omia juttuja. Viimeksi kyselin osaako se ennustaa.
Perheemme nuorimman jäsenen olisi pitänyt syntyä 11.6, mutta yhä mummo täällä odottaa ja peukaloitaan pyörittää. Vauvoilla kun on ihan omat aikataulut.

                  *************************************

Bonjour la Finlande

Pitkä taival Gallian kukon valtakunnasta kalakukkojen laulumaille on taas tehty. Takana ovat päivittäiset ajomatkat vilkkaan liikenteen seassa, majapaikkojen etsinnät illan lähestyessä, keinunta tuulisella ja sateisella merellä. Kuljettu lähes 3000 km:n matka kohti pohjoistuulessa soutelevia kotikoivuja, harmaina kiitäviä vaahtopäälaineita, kotisaunan pehmeää lämpöä.
Matka Helsingistä Savoon vei kaksi päivää, kaksi riemukkaan jälleennäkemisen päivää. Sai taas halata kotimatkan varrella asuvia perheenjäseniä, sukulaisia ja ystäviä. Tyttöset olivat venähtäneet melkoisesti pituutta kahdeksassa kuukaudessa. Sitä ei skypen välityksellä seurustellessa huomannut ollenkaan. Monta vierailukutsua on saatu ja annettu.
Uimaan en ole uskaltautunut, en edes saunasta. Vene rannalla odottelee kumollaan soutelijoita. Naapuri kertoi uistelleensa 16 kuhaa männäviikolla. Savolaisia kalajuttuja … luulisin.
Aamukahvilla on hauska lukea Savon Sanomia, ei tarvitse etsiä sanakirjaa. Jaetaan lehti kahtia ja kommentoidaan juttuja pöydän molemmin puolin. Aikaa aamupalalla kuluu monin verroin enemmän kuin Ranskassa.
Tuntuu, että osa minusta ei ole vielä ehtinyt tänne, vaan harhailee Ranskan kodissa ja matkan varrella. Kai tämä ulkopuolisuuden tunne helpottaa ajan myötä.
Mokkula löytyi sieltä mihin sen muistimme jättäneemme. Pienten alkuhankaluuksien jälkeen se näyttää toimivan, aika hitaasti, mutta kuitenkin.
Pataleipä lähettelee sulotuoksuja uunista, poronkäristys porisee hellalla. Tunnin päästä tulevat kaivatut ruokavieraat. Taitaa aurinkokin pilkahtaa sadepilvien lomasta.

                                  ***************************************

Näkemiin Ranska

Noin viikko sitten ranskalainen Orange-Wanadoo päätti puolestamme, että nyt on tauon paikka. Otti ja katkaisi yhteydet nettiin ihan varoittamatta. Yhtä lailla yllättäen tänään yhteys toimii taas, tosin pelottavan hitaasti.
Enpähän roikkunut netissä vaan tein lähtövalmisteluja Suomenmatkaa varten. Meille kun ne valmistelut ovat hieman enemmän kuin laukun pakkaaminen, joka onkin projektin helpoin vaihe.
Asumme Ranskassa tilavassa kalustetussa omakotitalossa, jota ympäröi suhteellisen iso piha ja puutarha. Emme omista taloa vaan olemme vuokralaisia ja samalla vähän kuin talonmiehiä. Talon omistajaperhe asuu Wienissä. He viettävät täällä vain kesälomansa, eli noin 2-3 viikkoa, useimmiten elokuussa.
Kevätmuutto alkaa siitä, että keräämme ja pakkaamme laatikoihin eri puolille taloa levittämämme henkilökohtaiset tavarat. Pesemme ja varastoimme matot, talvivaatteet, liinavaatteet jne.… Pihalla kitkemme parit kukkapenkit ja leikkaamme nurmikon, johon työhön kuluu helposti puoli päivää. Kaapit tyhjennetään ja pestään, muutenkin talo siivotaan lattiasta kattoon omistajien tuloa varten. Unohtamatta autotallia ja ulkovarastoa. Onneksi uima-allas oli mennyt epäkuntoon viime kesänä, joten sitä ei tarvitse toistaiseksi hoitaa.
Talon omistajat ovat olleet meihin tyytyväisiä ja toivovat, että tämä käytäntö jatkuu. Ei meilläkään ole valittamista. Saamme jättää tavaramme yhteen huoneista ja maksamme vuokran vain siltä ajalta kun olemme täällä. Keväisin saamme herkutella puutarhan kirsikkasadolla ja syksyllä meitä odottavat viinirypäleet, omenat ja kvittenit. Viikunat, luumut ja päärynät taitavat päätyä lintujen herkutteluhetkiin.
Talon siivouksen ohessa on ostettu viemisiä, haettu viinitilalta juomia kesäilloiksi, annettu läksiäislahjat muutamalle lähimmälle ystävälle ja naapurille. Ranskanryhmän kanssa pidimme suomalais-englantilais-ranskalaiset nyyttikestit opettajamme luona. Osa tavaroista on jo autoon pakattu. Tämä kaikki aherrus tapahtui lähes +30 asteen lämmössä. Kohtalon ivaako kylmän jakson jälkeen. No olkoon vaikka mitä, mutta huomenna auton nokka kohti suloista Savonmuata. Viikon päästä nähdään löytyykö viimekesäinen mokkula sieltä pöytälootasta ja onko valmiina palvelukseen.

                            *********************************

Haaveita ja velvollisuuksia

Tummat pilvet täyttävät eteläisen taivaanrannan, Tramontane-tuuli puistelee kirsikoita puista kilpaa lintujen kanssa. Lämpömittarikin on hyytynyt +9 asteeseen. Tässä minä puoliunessa haaveilen Suomen kesästä. Enää reilut kaksi viikkoa kun ripustan Karjalanneidon kuistille kukkimaan, upotan varpaat kotirannan hiekkaan.

Veroilmoitukset on nyt tehty. Maksamme eläkkeistä verot Ranskalle, mutta sairaanhoitomaksun Suomeen. Sellainen on maiden välinen sopimus. Ranskassa verot maksetaan jälkikäteen. Eli maksamme tällä hetkellä vuoden 2009 tuloista veroja. Verot voi maksaa haluamissaan erissä. Tässä jälkiverosysteemissä piilee se vaara, että verottaja saattaa jäädä ilman saalista. Maksaja voi jäädä työttömäksi, häipyä tietymättömiin, sairastua tai kuolla. Ei löydykään rahaa veroihin. Verottajalla on kuulemma suunnitelmia tekeillä ennakonpidätyskäytäntöön siirtymisestä.
Suomen verottaja aikoi kai tehdä meille pikku kepposen ilmoittamalla maksettavaksi verot Suomeenkin viime vuodelta. Että ihan tuplaverotus eläkeläisille. Hätääntynyt soitto Helsinkiin verottajan kansainväliseen yksikköön. Vastaus, että on tapahtunut tietokonevirhe. Mikäpä muukaan…
Mielellään maksaisimme sairaanhoitomaksunkin Ranskalle, koska kuulumme täkäläisen terveydenhuollon piiriin. Meillä on Kela-korttia vastaava carte Vitale. Aikaisempina vuosina, noin kuukausi ennen Suomeen lähtöä, kävimme tilaamassa CPAM:lta (Kelan ranskalainen vastine), carte européenne d’assurance malade. Se oli voimassa muualla Euroopassa paitsi Ranskassa. Parin viikon päästä kortti tuli postissa kotiin. Tänä vuonna käytäntö on muuttunut. Nyt saimmekin postissa Kelalta eurooppalaisen sairaanhoitokortin . Kortti on voimassa muualla Euroopassa paitsi Suomessa ja Ranskassa. Kortin mukana tuli erillinen todistus oikeudesta hoitoetuuksiin Suomessa. Tämä todistus tulee esittää lääkärissä tai apteekissa asioidessa. Maksamme lääkärinpalkkioista ja lääkkeistä täyden hinnan. Sitten anomus perusteluineen Kelalle, joka harkitsee korvaako se niistä jotain meille. Vaikeaa ja turhauttavaa on ollut usein asiointi Kelan kanssa. Kunpa pysyisimme kesän terveinä.

                            ************************

Mustikoita etsimässä

Rose- naapuri kertoi, että aika lähellä täällä kasvaa metsässä mustikoita. Johan nyt. On löydetty koivu ja saunarakennuskin. Nyt piti lähteä katsomaan ovatko mustikat kukassa vai joko löytyy ihan raakileita.

Köröttelimme Rosen ohjeiden mukaan aurinkoista puiden varjostamaa tietä ohi vihreiden peltovainioiden. Auton ulkomittari näytti + 27 astetta. Käännyimme kapealle tielle, joka alkoi kiemurrellen nousta ylöspäin, maisemat muuttuivat karummaksi. Rinteiden keltaiset genêtpensaat olivat täydessä kukassa. Nousu jatkui, tie oli todella kapea ja me ulkosyrjällä ihan rotkon reunalla, kaiteista ei hajuakaan. Kurkistin alas kauas kiviseen rotkoon ja suljin silmäni tiukasti. Jäi valokuvat ottamatta. Kun pääsimme kilometrin korkeuteen tasangolle huomasin, että ojanpenkoilla oli lunta. Kävin kurkkimassa syvemmälle metsään, mutta en huomannut mustikanvarpuja. Metsässä oli lunta enemmänkin ja maa oli liian märkää sandaaleissa sipsutteluun. Ilma oli viilentynyt + 15 asteeseen ja taivas vetäytynyt pilveen Jatkoimme matkaa ylöspäin kunnes tulimme mustan vuoristomme la Montagne Noire huipulle, paikkaan nimeltä Pic de Nore. Se sijaitsee 1211 metrin korkeudessa. Selkeällä säällä sieltä voi nähdä upeita vuoristomaisemia joka ilmansuuntaan jopa Välimerelle asti. Korkeimmalla paikalla kanervanummien keskellä sijaitsee tietoliikennetorneja. Puusto loppuu noin 100 metriä alempana, joten maisemat ovat avarat.

Kiertelin nuuskimassa pieniä tuoksuorvokkeja, mies jäi autoon odottelemaan. Ilma oli viilentynyt edelleen ja tuulikin yltynyt. Onneksi en kipitellyt sandaaleissa isompia lenkkejä, sillä kotiin tultua Rose kertoi, että lämpimällä säällä kanervikossa vilisee todella paljon kyykäärmeitä. Päätin, että Ranskan mustikat saavat olla minulta rauhassa.
Matkaa meiltä vuoren huipulle on n. 20 km. Noin lyhyellä matkalla vuodenaikakin ehti muuttua kesästä lähes talveen. Paluumatka olikin sitten alamäkeä ja vuoren sisäsyrjää.

Pilvet ja viileys eivät jääneetkään vuorelle vaan seurasivat meitä. Nyt vettä vihmoo ja asteita on +10. Sopiva sää täyttää veroilmoituksia niin Suomeen kuin Ranskaankin.

                       *********************************

Kummalliset kuvat

Hyisevän kylmä takatalvi jäi taakse. Kevät etenee verkkaisasti kohti kesää, tänään sunnuntaina kovin pilvisenä ja tihkusateisena. Tuhkapilvikin on kuulemma Ranskan yllä. Kovin hitaasti kypsyy harvinaisen pieni kirsikkasatomme. Ehkä talvi oli liian kova kirsikkapuille. Toivottavasti alueen viinisato syksyllä on parempi.
Kävin Sirokkon blogissa tutustumassa mörköhaasteeseen. Tutkin varastojani turhista kuvista. Kai nämä pari kuvaa voisi sijoittaa siihen kategoriaan.

Ompelukone ajastimella                                                                   Tappelukaveri

  










 






Ensimmäinen asunto Ranskaan muutettuamme oli jonkin aikaa eräs loma-asunto. Asuimme ranskalaisittain 1. kerroksessa (suomalaisittain 2. kerroksessa). Ulko-ovesta tulimme sisään eräänlaiseen varastotilaan, joka oli täynnä kaikkea mahdollista, rojusta antiikkiesineisiin. Meitä kiehtoi huoneessa olevat ompelukoneet. Kuvasin oheisen ”ajastimella toimivan ompelukoneen”. Pöydän ääressä katselimme kuvaa ja pohdiskelimme, toimiko kello mahdollisesti pikku midinetin kellokorttina. Kun olin saanut kuvattua, satuin hipaisemaan lähtiessäni midinetin kädetöntä mallinukkea. Sehän kävi kimppuuni välittömästi. Olipa aggressiivinen tyyppi. Tuskin onnistuin saamaan sen takaisin paikalleen. Yritti uudestaan ja uudestaan käydä päälle. Meiltä molemmilta meni kampaus vähän sekaisin, mutta en uskaltanut enää koskea raivottareen kampausta korjatakseni. Olisikohan sen kädet irronneet edellisen ohikulkijan kimppuun käydessä.
Katsoimme TV-kaistalta finaalin sarjasta Talo Ranskassa. Oikein miellyttävän kuvan suomalaisista ranskalaisille antoivat molemmat finalistit Mikko ja Laura. Mikko voitti kisan yhdellä äänellä, vaikka molemmat olivat mielestäni voittajia. Minulle uusi hauska määritelmä kielen oppimisesta oli Mikon puheessa "Je parlerai français quand les poules auront des dents.” Puhun ranskaa sitten kun kanoilla on hampaat. Siltä se edelleen vain tuntuu.
Tänään vietetään äitienpäivää Suomessa. Halusin askarrella äitienpäiväkortin ja lähettää sen äidille rajan taakse maahan, johon kaikki polut katoaa. Maahan johon minunkin polkuni kerran päättyy. 

Onnea kaikille äideille.

*****************************