Kavereita kylässä

Suurperhe kanaalilla, äiti ja 12 pienokaista

Kevät etenee kohti vappua ja toukokuuta. On ollut aurinkoisia ja lämpimiä kesäpäiviä, on ollut myös viileitä sadepäiviä. 

Parhainta kesäisten päivien antia oli ReissuNaisen ja miehensä vierailu Carcassonnessa.  He ja kaksi kilttiä koiraneitoa ajelivat tänne tuolta hieman etelämpää meren rantamaisemista.  Olipa mukava tavata heitä ja höpötellä kuulumisia äidinkielellä, ei tarvinnut miettiä sanoille ranskankielisiä vastineita.

Vierailun alun otimme rennosti ja astelimme ravintolaksi sisustettuun jokilaivaan.  Mukavassa seurassa lähes kolmetuntinen lounastuokio vilahti todella nopeasti. Laiva lipui verkalleen pitkin aurinkoista kanaalia, jonka rannat olivat pukeutuneet alkukesän herkkään vihreyteen.  Sorsapoikueet väistelivät laivaliikennettä piiloutuen rannan onkaloihin heinikon suojaan. 

Lempeän illan pimennyttyä kohti yötä tarinointi jatkui parvekkeen pöydän ääressä vieraiden tuomia herkkuja mutustellessa. Oli ReissuNaisen leipomia suussa sulavia karjalanpiirakoita ja suklaisen viettelevää täytekakkua, nam nam.

Seuraava päivä oli viileämpi ja tuulisempi. Kävimme esittelemässä entisen kotikylän nähtävyyksiä, mm. marmorikaivoksen rotkomaisemia, sekä entisiä ja uusia marmoriveistoksia kaivokselle menevän tien varrelta.

Myöhemmin huomasin, että keskityin enemmän höpöttelyyn ja valokuvat tapaamisesta jäivät minulta ottamatta. Kipeytynyt polveni haittasi jonkin verran liikkumista, ehkä sekin vaikutti valokuvaamattomuuteeni. Sen sijaan vieraamme ottivat kuvia retkeltämme ja niitä voi katsella ReissuNaisen retket  blogista.

Ilokseni huomasin, että blogini on saanut uusia lukijoita. Tervetuloa poluilleni Sulo Heinola ja Marika.

                                         ***************************************************

Polkuni varrella

Siellä aaltoili kirkkaan keltainen rypsi- tai rapsipelto lempeässä auringon lämmössä. Ujot unikot nostivat päätään vihreästä ruohikosta. Sireenitkin olivat availleet nuppujaan. 

Hiekkapolkua astellessani eteeni laskeutui poseeraamaan tyylikäs ritariperhonen. Tuntui ihan kesältä.

Minun kesäajatukseni ovat kuitenkin Suomessa, useinkin siellä armaalla Savonmualla. Silloin on mukava kuunnella somaa Savon murteella laulettua 

"Satumua"-tangoa.

                                   *********************************************

Aurinko on tanssinut ja pääskyset saapuneet

Tänään on se aamu, jolloin vanhan uskomuksen mukaan aurinko noustessaan on ilakoinut, tanssinut, hyppinyt ja keikkunut, riemuinnut Kristuksen ylösnousemisesta. Uskomus jatkaa, että jos joku on auringon tanssin nähnyt, hän on saanut itselleen osan auringon voimasta.

Aurinko oli jo noussut, enkä ehtinyt nähdä sen tanssia, kun kävelin joelle. Taustalla kirkonkellot soittelivat juhlavaa soittoaan. Matkan aikana taivas kirkastui, vain muutama poutapilvi jäi keinumaan tuulessa. Joella kohtasin iloisen yllätyksen. Pääskyset ovat saapuneet. Ne puikkelehtivat vikkelästi lähellä veden pintaa hyönteisiä ilmasta napaten.

Menomatkalla muurin yli kurkisteli keltainen onnenpensas. Antakoon se onnekkaan päivän ja onnenmurusia sinulle lukijani.

  

Onnenpensas

**************************************************************

Kylmyys

Aamutelevision säätyttö ilmoitti ”Unohtakaa kevät, etsikää päällenne lämpimiä vaatteita ja ottakaa mukaan sateenvarjo”.

Katsoin lämpömittaria, joka häpeillen ilmoitti ulkolämpötilaksi vain + 2 astetta. Raju tuuli puisteli kanaalin rannan mäntyrivistöä. Kovin viluisen näköisinä, kaulukset pystyssä puskivat ihmiset tuulta vastaan kohti työpaikkojaan. Kaulahuivit olivat kiedottu tiukasti kaulan ympäri ja kasvojen eteen.

Aamu-uutisten pääaihe oli edelleen Ranskan Alpeilla viime tiistaina tapahtunut mystinen lento-onnettomuus, jossa koneen maahansyöksyssä tuhoutui 150 ihmisen elämä. Onnettomuuden syy on vielä selvittämättä, avoimia kysymyksiä on paljon. Uhrien omaisten suru, järkytys ja hätä on valtava. Mikään ei tuo heidän rakkaitaan takaisin.

On kulunut vain muutama viikko siitä kun istuin lentokoneessa suunnilleen samalla reitillä matkalla Barcelonasta Helsinkiin. Sää Alppien yllä oli lähes selkeä. Katselin koneen ikkunasta alla olevia lumisia vuorenhuippuja ja tummia syviä rotkoja. Matkan edetessä silmien eteen avautui sadunomaisia pilvimuodostelmia. Tuntui, että koneen ulkopuolella vallitseva kylmyys sai tämän katselijan värähtämään, vaikka sisätiloissa oli turvallisen lämmintä.  

                              

Pilvien yllä

 ************************************************

Joella sateen jälkeen

Kävelemme joen rannalla. Sateen jälkeen samea vesi virtaa vauhdikkaasti kuohuvina pyörteinä. Jäämme seuraamaan sorsapoikien koskenlaskua. Ihan selvästi ne nauttivat vauhdin hurmasta. Antavat virran viedä joen alajuoksulle, jossa nousevat siivilleen ja lentävät takaisin aloituspisteeseen. Mieluiten ne laskettelevat rohkeasti takaperin, selkä menosuuntaan päin. Vesi on korkealla, joen kivistä ei nyt taida olla pelkoa.

Joen suvantokohdassa istuu yksinäinen onkimies. Juuri kun kävelemme hänen kohdalleen, onkeen tarttuu kala. Hän kiepauttaa eteemme nurmikolle noin 20 cm mittaisen kalan. Vastauksena kyselyymme, hän tyytyväisenä sanoo saaliin olevan purotaimen. ”Vähän pieni tuo on, mutta jos saisin vielä toisen, riittäisi minulle hyvin”, onkimies arvelee. Toivotamme hänelle hyvää kalaonnea ja jatkamme matkaamme. Ajatukset harhailevat kesään ja kotijärvelle, mutta toisaalta, aika kiva olisi onkia noita pikku taimeniakin. Olisi pitänyt kysellä onkimieheltä vähän enemmän.

Ohessa lähikuva viime postaukseni kevät-kuvasta. Punakukkainen pensas murattien takana on luultavasti Japaninruusukvitteni, le cognassieur du Japon. Olen kuullut sitä sanottavan myös nimellä le pommier d'amour, eli rakkauden omenapuu. No, hyvällä lapsella on monta nimeä. Eipä ihme jos tällä puutarhan kaunottarellakin.

                         ****************************************************************

Ja kevät tuli

Kevät odotteli tunnelin päässä

Se tuli lämpimin henkäyksin, suukotteli puut kukkimaan, linnut laulamaan. Keräsi ihmiset aurinkolaseissaan istumaan katukahviloihin, riisui lenkkeilijät shortseissa juoksemaan. Kilpaa auringon kanssa hymyilivät torimyyjät. Alueen viljelijät toivat kevään ensimmäiset parsat myyntipöydille. Hinta oli vielä aika korkea, mutta pitihän niitä nippu ostoskoriin saada yhdessä neilikkakimpun kanssa.

Sirkushuveja huimapäille

Tästä se kieputus alkaa

Myös tivoli härveleineen tuli kaupunkiin. Hiljainen puisto täyttyi kovaäänisestä musiikista ja laitteiden kieputuksen aiheuttamista kiljaisuista. Viereisen kirkon kellojen paastoajan messukutsu hävisi tivolihulinan joukkoon.

Plataanit Aude-joen varrella saavat vielä odotella lehtiään

              

                                       **********************************************************

Tulisit jo kevät

Kevättä vain toivon ja odotan. Sää on edelleen varsin viileä, sateinen ja tuulinen. Kanaalin varren polku on savinen, märkä ja liukas. Tuuli ravistelee lehdettömistä plataanipuista vesiryöppyjä niskaan. Mantelipuut nuokkuvat apeina, ehkä nekin odottavat aurinkoa ja lämpöä avatakseen kukkansa. Sorsien levoton liikehdintä kanaalilla ja pienet torailut ennustavat kevään olevan tulossa. Peipposet ja mustarastaat etsivät ahkerasti syötävää heinikosta, mutta eivät suostu vielä laulamaan.

Käännyn pois märältä polulta ja astelen kohti kaupungin keskustaa. On sunnuntai-aamu, kaupunki ja sen asukkaat haluavat nukkua pitkään. Liikkeellä on vain muutama auto ja jalankulkija. Poikkean keskustaan.   Kauppojen talvi-alet näyttävät jatkuvan. Kevään uutuuksia on hyvin vähän näyteikkunoissa. Toriaukion kahvilat ovat kiinni, tuolit kasattuina muovipeiton alle. Haaveilen aurinkoisesta iltapäivästä ja cappuccino-kupposesta kahvilan terassilla, iloisesta puheensorinasta ja lintujen sirkutuksesta ympärilläni.

Sade tuntuu yltyvän, tuulen puuskat heittelevät roskia kujilla, käännyn kohti kotia. Kirkonkellot alkavat soida kutsuen kansaa messuun. Niiden sointiin sekoittuu ambulanssin ja poliisiauton ujellukset, jotka tuntuvat lähentyvän. Pian ambulanssi pysähtyykin kadun varteen ja ensihoitajat juoksevat paarien kanssa sisälle taloon. Poliisit pysäköivät autonsa ambulanssin viereen ja kiirehtivät sisälle samasta ovesta. Jossakin kodissa sunnuntai-aamu on alkanut ehkä surullisissa merkeissä.

Pusken läpi puistoaukean vastatuuleen. Kotitalon alaovella puistelen vettä myssystäni. Samassa ovesta ulos tulee naapurin vanha rouva. Hän kyselee vointiani ja kertoo olleensa 18 päivää sairaalassa, mutta voivansa nyt paremmin. Toivotamme toisillemme hyvää päivänjatkoa. 

                              ******************************************************************