Onnistuimme liittymään kylämme kolmannen iän kerhoon, joka järjestää silloin tällöin erilaisia tapahtumia. Joissakin niistä olemme olleet mukana. Aina meidät on otettu ystävällisesti vastaan.
Eräänä sunnuntaina olimme kerhon järjestämällä operettiretkellä. Odottelimme bussia aukion laidalla yhdessä noin 40 muun lähtijän kanssa. Lähtöaika oli 14.30 ja bussi ajoissa paikalla valmiina lähtöön. Esityksen alkamisaika oli kello 16. Ihmettelin mielessäni, miksi aikaa oli varattu 1½ tuntia 25 km:n matkaa varten. Kuljettaja sulki jo auton oven kun matkanjohtajalle soitti yksi pariskunta. He ilmoittivat olevansa lounaalla ja jälkiruoka on vielä syömättä. Voisiko bussi odottaa heitä 20 minuuttia. No, ruokahan on ranskalaisille pyhä asia ja totta kai odotettiin. Matkanjohtaja huomasi, että joukosta puuttui myös eräs madame, joka oli ilmoittautunut mukaan. Koska joka tapauksessa odoteltiin jälkiruuan syöjiä, pari madamea laskeutui autosta ja pyörähti nurkan taakse. He kävivät koputtelemassa ilmoittautuneen ovelle. Noin puolen tunnin kuluttua, yhtä aikaa jälkiruuan syöjien kanssa he palasivat mukanaan unenpöpperöinen matkaaja, joka oli kaikessa rauhassa päiväunillaan unohdettuaan koko teatteriretken. Bussi pääsi lähtemään klo 15.10 ja ihan hyvin ehdimme ajoissa teatteriin. Koko matkan ajan jälkiruuan syöjät ylistivät lounaastaan, joka oli ollut délicieux et excellent. Kuulijoiden ihastuneet huudahdukset vahvistivat asian. Päiväunilta herätettyä kammattiin ja meikattiin juhlakuntoon.
Teatterirakennus on vuodelta 1795. Kolmikerroksissa, menneen maailman tuntoja henkäilevässä katsomossa on mukavan pehmeät, punaiset plyysituolit. Sama punainen toistuu samettisessa esiripussa. Varsin vauhdikas oli 3 tuntia kestänyt esitys La route fleurie. Meistä se tuntui liian pitkältä koska ymmärsimme vain sanan sieltä toisen täältä. Onneksi juoni oli varsin selkeä ja musiikkia paljon, mutta nokkelat, yleisöä naurattaneet repliikit menivät meiltä ohi. Väliajoilla ei ollut mitään tarjoilua, kuten mielestäni Suomessa on aina. Katsomo oli ihan täynnä ja yleisö tuntui nauttivan esityksestä. Naurun remahdukset ja spontaanit aplodit kaikuivat vähän väliä. Voi, kun osaisi ranskaa enemmän!
************************************************
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.jpg)
Kyllä se ranska siitä vielä joku päivä taittuu kunnolla. Ihmisillä on taipumuksena oppia kun on pakko :)
VastaaPoistaHupaisa tuo matkalle lähtö kyllä, kerrankin olivat varanneet tarpeeksi aikaa kaikkien odottamiseen.
Stazzy - Kiitos rohkaisusta. Jospa jonakin päivänä ranska sujuu.
VastaaPoistaEsitys teatterissa alkoi todellakin ilmoitettuna aikana. Mutta täällä kylässämme on ihan toisin. Käytäntö näyttää olevan sellainen, että esimerkiksi konsertin ilmoitetaan alkavan kello 15. Suuri osa yleisöstä on kyllä silloin paikalla, mutta koko ajan ihmisiä tulee lisää. Koska lähes kaikki tuntevat toisensa, kierrellään salissa suukottelemassa tuttavat ja kyselemässä kuulumiset. Meteli on aivan valtava. Alkuun katselimme touhua silmät pyöreinä, nyt jo pyörimme joukon jatkona. Nämä tervehdysseremoniat kestävät ainakin tunnin kunnes joku tilaisuuden järjestäjistä saa väen siirtymään paikoilleen ja tilaisuus pääsee alkamaan.
Heh heh, sielläkin! Muistuttaa jo Air Algerien lentoaikatauluja..
VastaaPoistaSirokko – Sinäpä sen sanoit. Déjà-vu, tuttu tunnelma Annaban ajoilta näissä tilanteissa.
VastaaPoista