Mielipahaa, sovintoa ja taidetta

Muutaman kilometrin päässä maisemaa halkoo kanava Canal du Midi tai Canal des Deux Mers, joka rakennettiin 1600-luvulla oikopoluksi Atlantilta Välimerelle. Aikoinaan se on ollut tärkeä liikenneväylä, mutta nykyisin se palvelee enimmäkseen lomailijoita. Rauhallinen matkanteko jokilaivalla halki silmää hivelevien maisemien tarjoaa vaihtoehdon kiireen uuvuttamalle raatajalle. Kanavan rantoja pitkin kulkevat huoltotiet, jotka myös ovat mainioita kävelyyn tai pyöräilyyn. Jokilaivojen kannella näkeekin usein polkupyöriä. Laivan voi ankkuroida kanaalin rannalle ja polkaista pyörällä hakemaan muonavahvistusta lähikylien kaupoista tai muuten vaan kierrellä maisemia katselemassa.
Mekin kävimme vaihteeksi kävelemässä pitkin kanaalin rantoja. Oli sen verran lämmintä, ettei kiipeäminen pitkin vuoripolkua houkutellut. Niinpä vaelsimme korkeiden plataanien varjostamaa polkua etelän satakielten helskytellessä pensaikossa. Minä ihastelin ääneen maiseman kauneutta ja lintujen konserttia. Kyselin mieheltä, huomasitko tuon kasvin tai viinipeltojen takana kohoavan satulinnan, keltaisena hehkuvat genet-pensaat ja muuta sellaista. Hän huomautti, että itse et ehdi nähdä niitä kun höpötät koko ajan. Jaaha, ollaanpa sitten hiljaa senkin putkiaivo, jupisin mielessäni. Mielipaha vaimensi vähän lintujen ääniä, maisemakin hieman hämärtyi. Matka kuitenkin jatkui. Hetken päästä joen mutkan takaa alkoi kuulua kitaran soittoa. Vastaan lipui pieni laiva, jonka kannelle oli katettu pöytä. Sen ääressä istui neljän hengen seurue, joka skoolasi meille valkoviinilaseilla ja toivotti bonne journée. Yksi heistä lauloi meille kitarallaan säestäen tutun Jacques Brelin Amsterdam-laulun. Aivan mahtavaa. Laiva ja musiikki etääntyivät lentosuukkojen saattelemina. Putkiaivo kietoi käsivartensa olkapääni ympärille. ”Kissako kielesi vei?” Maisema muuttui kirkkaammaksi ja satakielten helkyntä täytti taas ilman. Palasimme kanavan sululle, jonne olimme jättäneet auton. Sulun hoitaja tekee joutoaikoinaan erilaisista materiaaleista hahmoja, joita kävimme ihmettelemässä ennen kotiin menoa.

                                                  ************************************