Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Jokaisella kirjalla, jokaisella niteellä, jonka näet täällä, on sielu. Sen kirjoittajan sielu ja niiden sielu, jotka lukivat sitä ja elivät ja unelmoivat sen kanssa. Joka kerta kun kirja siirtyy kädestä toiseen, joka kerta kun joku antaa katseensa lipua sen sivuilla, sen sielu kasvaa ja vahvistuu.
(Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo)
Upeat on valot.Eihän ne tietysti vähäosaisia auta. Saattavat kuitenkin ilahduttaa.
VastaaPoistaOikeassa olet. Tekee pahaa, kun rahaa tuhlataan ja toisilla ei ole mitään. Irlannissakin tulee köyhä joulu moneen perheeseen ensimmäistä kertaa. Lama on koetellut tätä maata kovalla kädellä.
VastaaPoistaOvatpa todella satsanneet huikeat summat, vaikka huikea on näkykin. Tiedä sitten katselevatko köyhät tuota yhtä suuri ilo silmässä...
VastaaPoistaEhkä ne kumminkin tuovat valoa myös köyhän ja sairaan arkeen? Iloa? Ei kaiken tarvitse olla harmaata, jos arki muutenkin sitä on...
VastaaPoistaFamu ~ Vihreatniityt ~ Sirokko - Pinea
VastaaPoistaKiitos kommenteista.
Menossa on vuoden pimein aika. Todellakin - ehkäpä tuo valojen ja värien leikki ja söpöt pikkulampuista rakennetut eläinhahmot vievät ajatukset pois harmaan arjen huolista edes hetkeksi. Kuin Liisa ihmemaassa olin minäkin kun tupsahdin tuonne aukiolle. Värit vaihtuivat, kirkastuivat ja himmenivät Pink Floydin musiikin tahdissa. Kaupungin tarjoamaa kansanhuvia kaikille, vaiennan omantunnon äänen.
Niin, köyhyys ja rikkaus, ikuinen ristiriita. Ja minne silmänsä ja sydämensä ohjaa kun miettii ihmisen osaa: jokaisella on omalaisensa kohtalo...
VastaaPoistaToisaalta ilotulitus on suuri ilo, toisaalta mieletön tuhlaus. Ja näinkin voi käydä:
Eräänä vuonna tässä kaupungissa nousi metakka kun epätavalliseen aikaan järjestetty ilotulitus pelästytty sodan kokeneet veteraanit: luulivat sodan saapuneen kun paukkui ja jytisi. He lähettivät kirjelmän kaupungille jossa vaativat että mikäli ilotulitus järjestetään poikkeukselliseen akaan, jokaiseen kotiin on tultava siitä tiedonanto.
Mutta en voi olla ihastelematta kuviasi, valoisia eläinhahmoja :)
Leipaza ja sirkushuvia. Kumpaakin tarvitaan.
VastaaPoistaLastu ~ Uudenvuoden paukkuvat ilotulitukset Suomessa olivat minulle, vähän kuin mainitsemillesi veteraaneille, traumaattinen kokemus. Koira uikutti peloissaan sängyn alla, kissat säntäilivät sinne tänne. Itse jännitin missä päin seuraavaksi jysähtää. Ja mikä roskainen taistelutanner paljastuikaan seuraavan päivän valjettua. Kylämme täällä on niin hiljainen ja pieni, asukkaat iäkkäitä. Vuosi vaihtuu ilman meteliä. Jos oikein muistan, ilotulitteiden ostoon pitää hankkia viranomaisten lupa. Lähikaupungin järjestämä ilotulitus on upea. Värien leikkiä taivaalla mahtipontisen musiikin säestyksellä, ei ollenkaan paukkupommeja. Onneksi, sillä tämä on raja-aluetta, jossa leijuu terrorismin pelkoa.
VastaaPoistahpy ~ Niinhän se on aina ollut ja tulee olemaankin, kansalle leipää ja sirkushuveja.
VastaaPoistaValot ovat kauniita vuoden pimeimpänä aikana, mutta, mutta, vähempikin riittäisi. Turhan prameaa on monin paikoin, Varsinkin kun lamasta vaahdotaan, kaikkialla supistetaan ja irtisanotaan.
VastaaPoistaaimarii ~ Jospa pian lisääntyvän päivänvalon myötä pilkahtaisi valoa myös synkkään taloustilanteeseen.
VastaaPoista