Viime lauantaina kävimme pitkästä aikaa Carcassonnen teatterissa. Siellä esiintyi tanssiryhmä la Compagnie Heyoka Pampa Argentina. Aivan uskomattoman vaikuttava 1½ tuntinen esitys argentiinalaista modernia ja perinteistä miesten esittämää malambo-tanssia la danse des gauchos de la pampa argentine. Ei mitään turhaa rekvisiittaa, vain lahjakkaat balettitanssijat, joilla rytmi veressä ja jaloissa. Soittimina puu- ja nahkarummut, kenkien ja lassojen rytmikkäät iskut lattiaan. Mikä huikea liikkeiden nopeus, hypyt, koko tanssin riemu. Valtava energialataus kiiri näyttämöltä katsomoon. Yleisö seurasi hievahtamatta henkeäsalpaavaa esitystä ja antoi sen päätyttyä myrskyisät suosionosoitukset. Tuntuu, ettei hengitys ole vieläkään tasaantunut ja sydän hakkaa rumpujen tahtiin. Kotimatkan lumisadekaan ei viilentänyt tunnelmaa. Argentiina-tietouteen tuli tangon, jalkapallon ja Evita Peronin lisäksi malambo. Energinen olo jatkui sunnuntaina niin, että tein kaikki tarvittavat jouluvalmistelut. Huomiseksi jäi vain possupalan ja porkkanalaatikon paistaminen. Eipä ole stressiä vaan iltaisin on voinut ihan rauhassa katsella Artelta tulleita Charles Chaplinin vanhoja iki-ihania filmejä.
Aivan toisenlaisissa tunnelmissa olen sanakirjan kanssa lukenut Christian Signolin kirjaa ”Les Noëls blancs”. Kirjan tapahtumat alkavat 1.1.1900 Puy-de-Dômen alueella lumen peittämillä vuorilla. Se on kertomus Barthèlèmyn perheen vaiheista päättyen vuoteen 1935. Elämä on ankaraa noilla karuilla seuduilla. Maailmanhistorian tapahtumat sivuavat perhettä. Varsinkin sen lapsia, jotka ovat kirjan alussa pieniä. Olen nyt lukenut kirjasta alle puolet ja nauttinut sen tunnelmasta, huolimatta perhettä kohdanneista järkyttävistä tapahtumista. Kirjassa on 445 sivua, joten saan vielä kauan olla Françoisin, Mathieun ja Lucien seurassa. Kun olen nuo viimeiset sivut lukenut, tarina jatkuu kirjassa ”Les printemps de ce monde”. Sen kirjan hankinnalla ei ole vielä kiirettä, ehkä ensi jouluna.
.jpg)
Niin on sanottukin, että hyvä mieli antaa energia. Sait taidenautinnosta roppakaupalla energiaa arkisiin askareisiin.
VastaaPoistaSanakirjan avulla lukeminen on hieman hidasta, mutta kyllä sen väärtti. Ilmeisesti et niin paljon tarvitse tukeutua sanakirjaan, jos ja kun käytät kaikessa kanssakäymisessä siellä ranskan kieltä.
Viime joululta luin itse vironkielistä kirjaa. Kuukausia sen kimpussa meni. Kielen oppimiseni on käynyt hitaaksi, kun harvoin voin sitä puhua ja kuulen puhuttavan.
Olen lukenut jo(i)takin Signolin kirjaa ja pitanyt siita. Seuraavan kirjan luet varmaan ilman sanakirjaakin!
VastaaPoistaaimarii ~ Luulenpa, että minullakin menee kuukausia tämän ”valkeiden joulujen” kanssa. Ei haittaa vaikka lukeminen venyykin, sillä kirjan tunnelmaan on mukava palata aina uudelleen.
VastaaPoistahpy ~ Kiitos rohkaisusta. Sinäkin olet pitänyt Signolin kirjoista. Hollantilainen ystäväni Liesbeth, joka puhuu ja ymmärtää kohtalaisesti ranskaa, suositteli tätä kirjaa minulle. Hänen mielestään sen teksti ei ole liian vaikeaa.
Leppoisaa joulunaikaa sinulle Simpukka!
VastaaPoistaFamu ~ Kiitos! Sypressintuoksuinen hyvän joulun toivotus sinulle täältä vieraan maan poluilta.
VastaaPoista