Harmaana, talvisen kylmänä sadepäivänä voi viihdyttää itseään laittamalla tulen takkaan. Paksut pyökki- ja tammihalot palavat kauan ja lämmittävät ihanasti kunnes hiillos hiipuu ja lämpö katoaa. On mukava kääriytyä pehmeän skottiruutuisen matkahuovan sisään ja kaivautua nojatuoliin takan eteen. Olen jo monen viikon ajan silloin tällöin lukenut Anna Gavaldan kirjaa Lohduttaja. Kirja alkaa olla puolessa välissä, enkä ole oikein vieläkään päässyt sinuiksi sen kanssa. Kyllä minä sen vielä luen loppuun, kun Suomesta asti sen tänne toin. Tosin unohdun tuijottamaan tuleen pitkiksi tuokioiksi. Tulen liekeissä ja veden aalloissa on jotain samaa. Niitä vain jää katselemaan. Siirryn taas kirjan henkilöiden pariin. Charles, 47-vuotias arkkitehti on juuri saapunut ensi kerran farmille, jossa nuori Kate ja hänen erikoinen lapsilaumansa asuvat.
Lukeminen keskeytyy kun huomaan mustan otuksen liikkuvan lattialla tuolini vieressä. Tumma pieni skorpioni, samanlainen, jonka tapoin sänkyni viereen joku aika sitten, on tullut takan luokse lämmittelemään. Tällä kertaa en anna paniikin iskeä. Ihan rauhallisesti haen kameran pöydältä ja otan kuvan otuksesta, joka on pysähtynyt takan lähelle. Päätän hakea ulko-oven luota muovisen lapion ja kantaa sillä skorpionin ulos. Eihän minulla nyt ole mitään syytä tappaa sitä. Tällä kertaa se ei uhkaa minua mitenkään.
Ei kahta kolmannetta. Talon seinustalla pihakivetyksellä kyhjöttää sateelta suojassa kylmissään perhonen. Otan varovasti siitäkin kuvan ja annan sen sitten jäädä paikoilleen. Hetken harkitsen lukemisen jatkamista mutta sitä ennen ylpeänä pelkoni voittamisesta, valmistan meille kupilliset kuumaa viiniä.
***************************************************
.jpg)
talven tullen on paljon varsinkin hämähäkkejä kaikissa taloissa, joissa olen viime aikoina siivoillut :) kylmä se on noilla pienillä otuksillakin.
VastaaPoistaSinulla on siellä miniatyyrieläintarha. Niin pieniä ja somia :). Ja antautuvat kuvattavaksi eivätkä vilistä karkuun. Sinä ja pikkuiset ilmeisesti ymmärrätte toisianne.
VastaaPoista***
Ei mutta minun on nyt pakko tunnustaa mitä oikeasti tapahtui: iik kuului tässä talossa, vaikka välimatkaa sikäläisiin olentoihin on paljon.
***
Olet sinnikäs lukija. Ymmärrän kyllä, jos olet ko. kirjan kuljettanut tuhansien kilometrien päästä Suomesta Ranskaan. Itse en ole Anna Gavaldan teoksiin tutustunut. Mutta sen huomaan, että harvoin enää löydän kirjoista sitä samaa lukuhurmaa kuin nuorena. Mistä johtunee. Mutta kuitenkin: kirja kutsuu lukemaan. Ei koskaan tiedä, mitä elämyksiä saa.
***
Kaunis takka ja mikä sen ihanampaa kuin tulen loimotuksen ääressä lueskella, kunnes... :)
Ihmeellisia otuksia. Pidan kylla paljon enemman kissoista kotielaimina.
VastaaPoistaMiten hyvin tunnet Ranskan maantietoa?
VastaaPoistaKatsopa tasta ja kerro :
http://www.viamichelin.fr/htm/div/quizz/france/quizz.htm
Tama on mukava leikki.
Airelle ~
VastaaPoistaLiekkien lämpöön otukset näyttävät haluavan, vaikka henkensä kaupalla.
Lastu ~
Takkatulen lämmössä karskikin luonto sulaa ja antaa ötököiden jatkaa eloaan. Tänään mittari näyttää jo + 14 astetta, joten varmaankin hyvin voivat kukkapenkissä. Toivottavasti eivät kovin paljon lisäänny, ei ainakaan uhkaksi asti.
Hpy ~
Kyllä kissat kotieläiminä ovat paljon mukavampia kuin nuo ötökät.
Kiitos hauskasta ja opettavaisesta linkistä. Tuskin maltoin mennä nukkumaan kun piti uudestaan ja uudestaan testata tietojani. Totesin, että juustojen ja viinien paikallistamistietoni ovat lähes olemattomat. Lähetänpä linkin ranskaa opiskeleville lastenlapsille ja ystäville Suomeen.
Aika kylmäveristä toimintaa, täytyy sanoa. Ei mitään kovin suloisia kotieläimiä...uh.
VastaaPoistaSirokko ~
VastaaPoistaElämä on täynnä vaaroja. On pidettävä pää kylmänä :).