Kotipolulta vieraille poluille, osa III

                                                                 Pariskunta Ranskassa

Sateenkaaren alta pariskunta jatkoi matkaansa. Pysähtyi pariksi päiväksi ihailemaan Verdonin rotkon – Euroopan Grand Canyonin, huikeita maisemia. Saapuivat sitten Ranskan Rivieralle Nizzaan, jonka palmujen reunustamalla rantabulevardilla usein kuljeskelivat turkoosin väreissä väikkyvää merta katsellen. Varasivat viikoksi vaatimattoman hotellin sivukadulta rannan tuntumasta. Vanhan kaupungin laitamilla ravintolat tarjosivat provencelaisen keittiön herkkuja. Mielellään pariskunta niitä nauttikin rosé-viiniin kera. Koska turistisesonki oli ohi, ei ollut tungosta ja hinnatkin ihan kohtuullisia. Jonakin päivänä huomasivat pienen ja edullisen vaatekaupan. Myyjä mittaili hetken heitä katseellaan taikalasiensa läpi, toi sitten tiskille pinon vaatteita. Sovituskopissa käynnin jälkeen sama vaatepino läksi pariskunnan mukaan. Yleensä vaatekaupassa käynti on molemmille painajaista, mutta tämä kerta oli poikkeus. Illalla hotellissa sovitettiin vielä kaikki vaatteet uudestaan ja todettiin ne täysin sopiviksi. Vielä yksi päivä kauneutta Chagallin ja Matissen taidemuseoissa. Onnistuneen viikon päätteeksi sytytettiin kynttilä Nizzan korunkauniissa ortodoksisessa katedraalissa.
Lämpimässä lokakuun illassa aterian jälkeen pariskunta käveli rantakadulla palmuja ja tummia meren maininkeja hyvästellen. Istahtivat penkille palmun viereen.
- Mihin päin seuraavaksi. Jokohan pitäisi lähteä vähitellen palaamaan Suomeen, mies tuumailee.
- Ei kai vielä Suomeen. Minäpä soitan niille kesällä tavatuille suomalaisille, vaimo keksii.
Pariskunta ajo-ohjeistetaan ja toivotetaan sydämellisesti tervetulleiksi. Alitajuntaan jää pyörimään puhelimeen vastanneen rouvan lause:
- Tässä kylässä voitte asua pitempäänkin, jos haluatte. Kysyin tutulta lomahuoneiston omistajalta onko hänellä siellä tilaa. Kyllä on ja mielellään ottaa teidät vastaan.
Aurinko on paistanut sateenkaaripäivästä lähtien ja paistaa yhä kun pariskunta ajaa Nizzasta kaunista rantatietä kohti länttä. Pysähtelevät matkalla monta kertaa lumoutuneena merestä ja postikorttimaisemista. Kuin tilauksesta autoradiosta kuuluu Ranskan kautta aikojen suosituimpia chansoneja.
Seuraavana päivänä pariskunta ajaa läpi ruskan värittämien viinitarhojen ja saapuu vuoren kupeessa olevaan kylään. Ylittää joen sillan, jatkaa harmaiden punatiilikattoisten talojen ohi, nousee ohjeiden mukaan kapeaa tietä rinteelle. Sieltä löytyvät kylän suomalaiset ja mantelipuun varjoon terassille katettu lounaspöytä. Pariskunta humaltuu isäntäväen ystävällisyydestä, auringosta, alapuolella uinailevasta kylästä, kiireettömästä tunnelmasta, korkeista lasillisista pastista aperitiivina, herkullisesta miekkakalasta, kylmästä valkoviinistä.
Illansuussa lomahuoneiston omistaja soittaa ja kysyy haluavatko vieraat käydä katsomassa huoneistoa. Sopii hyvin, kävellään samalla kierros kylässä. Katsotaan missä on leipomo, lihakauppa, sekatavarakauppa ja apteekki. Lomahuoneisto sijaitsee 1800-luvulla rakennetun talon toisessa kerroksessa suurten plataanien reunustaman kadun varrella. Ystävällinen, alkuaan hollantilainen omistajarouva tulee vastaan ja esittelee vuokrattavat tilat. Ne sisältävät antiikkihuonekaluin kalustetut tupakeittiön takkoineen, makuuhuoneen ja vierashuoneen, kylpyhuoneen ja terassin, josta pääsee uima-altaalle ja pesutupaan. Pariskunta nyökkää toisilleen ja mies vuokraa tilat vuoden loppuun.
Siirrytään istumaan puutarhaan, mukaan tulee talon isäntä, kaksi isoa koiraa ja kaksi pulskaa kissaa, joista toinen hyppää heti uuden asukasrouvan syliin. Etelän pehmeä Ilta hämärtyy viini- ja juustotarjoilun, suomen-englannin-ranskankielen sekamelskan ja iloisen naurun merkeissä. Pariskunta saa avaimet uuteen kotiinsa. Puutarhan läpi menee oikopolku kadulle, jossa kylän suomalaiset asuvat. Polku tulee hyvin tutuksi seuraavien viikkojen aikana.
Kuherruskuukausi Ranskan kanssa jatkuu. Suomalaiset ovat paljon yhdessä. Käydään yhdessä kaupoissa, retkillä, jopa Andorrassa, syödään vuoroin molempien kotona tai ravintoloissa. Aika rientää kuin siivillä. Ensin illat, sitten päivät muuttuvat viileiksi. Usein iltaisin istutaan keittiössä takkatulen ääressä. Asunto on suunniteltu lähinnä kesäkäyttöön, nyt viileys hiipii sisään seinänraoista.
Joulukuun alussa tulee puhelu Suomesta, vuokralaiset ovat lähteneet rantakodista. Samaan aikaan saadaan tieto kylän keskustassa olevasta pienestä vuokra-asunnosta. Alkaa pohdinta. Pakataanko auto, palataan Suomeen ja jätetään Ranska vai jatketaanko asumista täällä kylän keskustassa. Pariskunta tekee mielestään sopivan ratkaisun, lähtee jouluksi lentäen Suomeen, pyytää harkinta-aikaa kylän pikku asunnosta vuoden loppuun asti. Auto jää plataanien varjoon kadulle, muu omaisuus lomahuoneistoon.
Kaksi viikkoa vesi- ja räntäsateisessa Suomessa pariskunta kiertelee sukulaisten ja tuttavien luona. Mieleen jäävät junan ikkunan saderaitojen takaa nähdyt harmaat, alakuloiset maisemat, hämärät lyhyet päivät, yöt, jolloin on vaikea nukkua lämpimissä huoneissa. Autio ja tyhjä rantakoti nukkuu talviuntaan hopeapajun katveessa. Pariskunta poistuu hiljaa paikalta, päättää tulla rantakotiin vasta keväällä jäidenlähdön aikaan. Soitto Ranskaan vahvistaa päätöksen pikkukotiin muutosta. Toinen soitto, jolla tilataan lattianhioja huhtikuulle rantakotiin. Näin on hyvä. Nyt sukujoulu tyttären appivanhempien luona tuntuu oikealta joululta. Mukaan kutsuttu pariskunta nauttii täysin siemauksin runsaasta hämäläisestä pitopöydästä, pienten serkusten malttamattomasta joulupukin odottelusta ja myöhemmin illalla heidän esittämistään näytelmistä. Kotimatkalla tyttären luokse alkaa leijailla lumihiutaleita, joita tien laidasta laitaan juoksennellen kielen päälle pyydystetään.

jatkuu…

         ****************************************************************