Aurinkoiselta torilta en voinut olla ostamatta tuoreita vihreitä parsoja. Koriini asettelin myös rasiallisen ensimmäisiä Gariguette mansikoita, jotka tuovat mieleen suomalaiset mansikat tuoksunsa ja ulkonäkönsä takia. Makukin on hyvä verrattuna Espanjan tuontimansikoihin. Leipomosta lähti mukaan lämmin patonki.
Kotiin tultua päätin kokeilla parsojen valmistusta uunissa. Aikaisemmin olen valmistanut ne keittämällä. Tulos on ollut aika kirjava.
Siispä huuhdoin parsat, valutin veden pois ja napsautin varret poikki kohdasta, josta ne helposti katkeavat. Ladoin parsat paperille uunipellille, voitelin ne silikonipensselillä oliiviöljyllä, pyörittelin parsoja hieman, että öljyyntyvät tasaisesti ja ripottelin päälle sormisuolaa. Koko annoksen voiteluun meni öljyä noin teelusikallinen.
Kuvan parsoja kypsensin arviolta 10–13 minuuttia noin 190 asteisessa uunissa. Paksumpia pitäisin uunissa 15–18 minuuttia. Öljyiseksi jääneellä pensselillä sipaisin vielä kevyesti kypsiä parsoja, jotta suolarakeet tasaantuivat.
Kastikkeeksi riitti mainiosti voisula, johon lisäsin tilkan vettä ja puristin toisen tilkan sitruunamehua.
Ruokailimme ulkoterassilla, yhtään parsaa ei jäänyt syömättä. Talon keittiömestarilta sain täydet pisteet. Kesäpäivän kunniaksi juomana oli lasillinen vilpoista roséviiniä. Jälkiruuaksi popsimme mansikat.
**************************************************
.jpg)
Kiitos vinkistä! Täytyypä kokeilla heti kun tänne saadaan hyvää tuoretta parsaa.
VastaaPoistaHuomenta vieraille poluille. jos sinä siellä keittelet tuoretta parsaa ja syöt uuden sadon mansikoita, niin minä täällä olen vihreä, kateudesta. Ei mikään ole niin hyvää kuin tuore parsa, kun ostaa marketista, ne ei ole läheskään tuoreita eikä niin hyviä. mansikatkin vielä lumikerroksen alla. Voi sitä iloa, kun saa lukea sinun keväästäsi! Paljon terveisiä sinne täältä kotosuomen lumista, jotka nyt kuitenkin alentuneet hurjasti!
VastaaPoistaTäällä jo nielin tyhjää, kun luin kuvaustasi parsan käsittelystä.
VastaaPoistaSeuraavaksi kokeilen minäkin uunissa kypsentämistä. Parsa on niin ihanaa, nyt on vielä tyytyminen purkkiparsaan.
Ensi viikolla saattaa meidänkin pöydässämme olla tuoreita mansikoita, kerron sitten viikon kuluttua.
Kaunis kevainen asetelma. Pitaisikohan miettia parsaa illallista varten? Idea ei ole huono.
VastaaPoistaTuohan onkin hyvä konsti. Olen ennen valmistanut parsat mikrouunissa suolan ja voinokareen kanssa kannellisessä vuoassa, jossa ne kypsyvät ilman lisättyä vettä. Nyt keitin ne jokin aika sitten ostamassani parsakattilassa ja se on kattilaan kuuluvan sisäkorin ansiosta kyllä vaivattomampaa. 15 minuuttia oli paksuille parsoille vähän liikaa.
VastaaPoistaLilas ~
VastaaPoistaToivottavasti onnistut saamaan tuoretta parsaa. Suosittelen kokeilemaan uunissa valmistusta.
Mummeli ~
Kyllä ne lumet sieltä mansikoiden päältä pikkuhiljaa sulavat. Tänään täällä mittari kiipesi + 35 asteeseen. Huh hellettä huhtikuussa. Olisi siitä puolet joutanut sinne pohjoisempaan.
Unelma ~
Olisi kiva, jos Suomessa viljeltäisiin enemmän parsaa ja sitä saisi toreilta tuoreena.
Mukavia herkutteluhetkiä makoisilla mansikoilla.
hpy ~
Parsojen valmistus uunissa oli yllättävän helppoa. Hyvän maun viimeisteli ripaus Camarguen kukkaissuolaa. Ehkä teillä päin on omat kukkaissuolat.
Ina ~
Ehdin minäkin jo harkita parsakattilan ostamista. Mutta valmistus uunissa onnistui niin hyvin, joten jääköön hankinta toistaiseksi.
Testattu on ja herkullisia olivat! Suurkiitos reseptistä! Jouduin tyytymään espanjalaisiin parsoihin, mutta en valita, hyviä olivat. Oman maan parsat ovat yleensä vasta toukokuun loppupuolella valmiita, tosin tänä vuonna ei enää ole Sitä omaa maata. Ensi kevään parsakauden uskon viettäväni Ranskanmaalla.:)
VastaaPoistaKiitän jo etukäteen reseptistä, en ole koskaan onnistunut saamaan parsoistani kunnollisia enkä oikein edes tiennyt mihin niitä dippaisi. Otan talteen ja kokeilen.
VastaaPoistaOijoi, pääsee ihastuksesta suustani kun lennähdän ruokapöytäsi ääreen ja istahdan, nautin niin. Ihanat ovat kuvasi blogissasi - ja kokeilemaan houkuttelee nyt ruokatarinasi. Kiitos!
VastaaPoistaSilikonisivellin on varmaan kätevä kun päälle sivelee öljyä aavistuksen verran... ja suolaa mausteeksi. Mitä on elämä vailla - ei mitään, kun jälkiruokana on makoisia mansikoita ja roséviiniä.
+35 astetta! Ei voi olla totta :). No, tietysti on, mutta tuntuu uskomattomalta. Onnellista kesäpäivää sinne toivotan. Me lähdemme tänään ensimmäiselle pyöräretkelle; pyörätiet ovat sen verran sulaneet ettei liukasteluvaaraa ole.
Lilas ~
VastaaPoistaKiva, että testiparsojen valmistus uunissa onnistui.
Ranskan kevät on ihana, sen tulet ensi vuonna huomaamaan, tervetuloa.
Sirokko ~
Toivon menestystä parsakokeilulle. Valmiit parsat on parasta popsia uunikuumana, päälle liraus voisulaa. Kevennämme voisulaa joskus sitruunalla, joskus tilkalla valkoviiniä. Päälle voi ripotella myös juustoraastetta, esim. parmesaania. Jäin miettimään saakohan sitä nykyisin Algeriassa.
Lastu ~
Täytyy tunnustaa, että savolaiseukolle tuo +35 astetta oli äkkiseltään liikaa. Tänään taas ollaan normaalikeväässä, eli + 18 asteessa. Tosin puuskainen pohjoistuuli saa sen tuntumaan paljon viileämmältä. Sepä ei meitä haittaa koska vietämme iltapäivän 5-6 tunnin lounaan ja cabaret-ohjelman parissa.
Mukavaa, urheilullista pyöräretkeä teille.
Tehtiin tänään toinen satsi parsoja ja tuli siinä mieleeni se, mitä tuolla mainitsit, että parmesaania voisi laittaa, lastuja levitellä siihen päälle. Nam...seuraavan kerran.
VastaaPoistaJa kiitos tervetulotoivotuksista!
Lilas ~
VastaaPoistaLuulen, että meillä syödään lähipäivinä kevyitä parsa-annoksia eilisen juhlamässäilyn jälkeen. Seuraavassa postauksessani kerron seitsemän ruokalajin lounaastani. Kun muutat Ranskaan, tulet huomaamaan miten tärkeä asia ruoka on täällä.
Luinkin jo seuraavan postauksesi ja ihastellen melkein kadehdin sitä, että olette noin hienosti mukana kylän touhuissa. Toivottavasti mekin vähitellen löydämme paikkamme omassa ympäristössämme.
VastaaPoistaRuoka on suuri rakkauteni, joten ihan odotan sitä, että pääsen näkemään todellisuudessa, miten tärkeää se siellä onkaan. Varmaan hämmästyn. Hämmästyin aikoinani Pisan tornin vinouttakin, vaikka hyvin tiesin sen olevan vino.:)
Hilkka ~
VastaaPoistaTotta, että sopeutuminen ja yhteisön hyväksyminen ottaa oman aikansa. Muukalaisuuden tunne seuraa aina mukana. Hassua, että sen tuntee myös kahdeksan Ranskassa vietetyn kuukauden jälkeen kesäisin Suomessa. Se on hinta kahdessa maassa asumisesta. Kuitenkin pieni hinta kaikkeen muuhun verrattuna ja vapaaehtoisesti tänne on tultu.
Ruuan ystävälle Ranska on oikein sopiva maa. Toki ruokaakin löytyy laidasta laitaan.