Luin kirjan: Jumalan synty, Isän ja Pojan kätketty historia
17 tuntia sitten
Jokaisella kirjalla, jokaisella niteellä, jonka näet täällä, on sielu. Sen kirjoittajan sielu ja niiden sielu, jotka lukivat sitä ja elivät ja unelmoivat sen kanssa. Joka kerta kun kirja siirtyy kädestä toiseen, joka kerta kun joku antaa katseensa lipua sen sivuilla, sen sielu kasvaa ja vahvistuu.
(Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo)
Se on maahinen,suon henki, lapsuudentuttu, ihan selvästi, mutta mitä se tekee teiän torilla. Ei ainakaan tykännyt tulla valokuvatuksi kun iski pahalla silmällä.
VastaaPoistaOn todella outo, siis mistä se on tehty, näyttää joltain paperityöltä. Vai voiko olla luonnostaan joku kelottunut palmun runko.. uskalsitko koskea. Jännä.
Kaikkea teillä siellä onkin.
Sirokko ~
VastaaPoistaLuulisin, että kyseessä on aito luonnontuote, bambu. Outo kuvakulma muutti teoksen maahiseksi. Se ei valitettavasti löydy kylän torilta vaan sattui eteen upeassa puistossa noin 300 kilometriä meiltä pohjoiseen päin. Kirjoittelen tuosta kiehtovasta paikasta lisää ehkä myöhemmin.
Aika iljettavan nakoien ollakseen bambu. Kuoleen kalan tapainen. Beurk!
VastaaPoistaMuotonsa on kuin muumimaailman hattivateilla ja jotain samaa olen aistivinani Tylypahkan häiritsijöissä, ankeuttajissa. Imevät kaiken ilon ihmisistä pois. Mokoma vielä ihottumankin muistoksi jätti, huh. Onneksi varoitit. Kierrän kaukaa jos vastaan tulee. Muistatko Savon ennenvanhaiset iilimadot? Ai niin, mutta iilit olisivat lääkkeiksi. Eli ei ihan kuvasi otukseen täsmää.
VastaaPoistaJännä että tyhjään aukkoon jään tuijottamaan... enkö irti pääse ensinkään :)
hpy ~ ja Lastu ~
VastaaPoistaKiitos kommenteistanne ja pelko pois. Kuvan olio on nyt nimeltään Mörkö Maahinen. Uhkailin sitä vuorostani iilimadoilla. Se lupasi tästä lähtien vain ystävällisiä hymyjä valokuvaajille :).
Ihottumanikin on jo parantunut.