maanantai 11. huhtikuuta 2011

Kaksivuotiaan juhlintaa


Tämä blogi juhli kahta vuottaan syöden ja tanssien. Ensimmäinen vuosipäivä jäi bloginpitäjältä huomaamatta. Toki Anttilan tanssi keväisellä niityllä juhlisti silloin merkkipäivää ikään kuin vahingossa. Tämänkin vuosipäivän huomasin vasta tänään, mutta menköön eilinen rilluttelu sen piikkiin.

Kevään lämpöennätykset ehtivät pudota normaalilukemiin kun kylän senioriklubin sunnuntailounas toteutui pitemmän kaavan mukaan. Me viihdyimme tilaisuudessa reilut kuusi tuntia, mutta musiikki ja tanssi jäivät vielä jatkumaan. Lattialle jäi liihottelemaan noin 50 sitkeää juhlijaa, eli puolet koko yleisöstä. Klubin puheenjohtaja sijoitti meidät kahden mukavan ranskalaispariskunnan viereen.

Tilaisuus alkoi tervetuliaismaljalla tuttuun tapaan. Alkupalat, ankanmaksa paahtoleivällä salaatteineen sai juomaksi makeahkon viinin. Seuraavaksi pöytään tuodut lehtitaikinatortun sisällä olevat Saint Jacques – kampasimpukat tarjoiltiin valkoviinin kera.

Pari tuntia siinä vierähti. Pöytänaapurit kyselivät kaukaisesta kotimaastamme ja kertoivat mitä mikin ruokalaji sisälsi. Sitten pitikin tehdä tilaa vatsaan seuraavalle ruokalajille. Sen tehtävän hoiti lasillinen rommia, jossa kellui pari sitruunasorbettipalloa. Oli niin vahvan makuista, että ajattelin jättää ”trou Normandin” väliin. Ranskalainen pöytäseurue lähes järkyttyi moisesta laiminlyönnistä. Neljä suuta ja kahdeksan kättä saivat minut uskomaan, että myrkky on nieltävä. No, maassa maan tavalla.

Vahva liemi aiheutti puheensorinan ja naurunpyrskähdyksien muuttumisen äänekkäämmiksi. Taustalla soitellut pieni orkesteri aloitti tanssimusiikin. Osa väestä siirtyi keinumaan tanssilattialle, osa lauloi kuorossa salia kiertelevän solistin kanssa.

Reilun tunnin päästä ruokailu jatkui vasikanpaistin tarjoilulla. Laseihin kaadettiin punaviiniä. Hyvin tärkeä osa ruokailua on juustotarjotin, josta seuraavaksi sai valita mieluisiaan makuja.

Oli taas tanssin vuoro. Tällä kertaa saimme osallistua seniori-ikäisten ”muskariin”. Tanssijoiden jono kierteli salia pöytien lomassa, sitten mentiin neljän hengen ryhmissä eteen ja taakse, kumarruttiin lähes konttaamaan käsivarsiporttien alta. Sirtakin ja charlestonin hyppely alkoi jo hengästyttää. Sopivasti olikin kuohuviinin, suklaakastikkeen, jäätelöllä ja kermavaahdolla täytettyjen tuulihattujen vuoro.

Suut makeina tanssi jatkui. Jossakin vaiheessa oli kuppeihin kaadettu kahvia. Klubin puheenjohtaja lirautti laseihin vielä tilkan konjakkia. Vaihdettiin poskisuukkoja ja luvattiin tavata toukokuisella bussimatkalla Espanjaan Gironan kukkaisjuhlille.

Suomalaispari päätti juhlansa kauniiseen valssiin, huomasi yllättäen olevansa ainoa pari lattialla ja sai lopuksi kannustavat aplodit. Poskisuukoin hyvästeltiin pöytäseurue, kevein jaloin ja iloisin mielin kipitettiin kotiin.





                          *****************************************************

10 kommenttia:

  1. Onnea 2-vuotiaalle! Muuten kommentoinkin jo edelliseen postaukseen tästäkin. Kivaa teillä kuulosti olleen ja kiva, että saan lukea päivityksiäsi. Odotan ja tsekkailen joka päivä, että joko jotain uutta...muttei mitään paineita sinne kuitenkaan. :)

    VastaaPoista
  2. Kuten huomaat, olen kahdella eri nimellä täällä, Hilkka = Lilas. Eri koneilla eri tili ja aina unohdan vaihtaa...

    VastaaPoista
  3. Onnea 2-vuotialle blogille ja sen kirjoittajalle sinne Ranskaan!

    VastaaPoista
  4. No on teillä siellä hauskaa.. eikä ihme kaiken ruuanpainikkeen jälkeen, mutta niinhän se pitää mennäkin että ruoka sulaa.

    VastaaPoista
  5. Hilkka/Lilas ~
    Kiitos onnitteluista. Ei se eläkeläisen elämä aina ole kiikkustuolissa tai kirkon penkissä nököttämistä, ei ainakaan Ranskassa :)

    Vihreatniityt ~
    Kiitokset onnitteluista sinne Irlannin vihreyteen, nautiskellaan keväästä!

    Sirokko ~
    Ehdin jo unohtaa miten mukavaa liikuntaa tanssiminen on, varsinkin tuollaisen "ruokaryypyn" voimalla.

    VastaaPoista
  6. Kullostaa aika tyypilliselta ranskalaiselta juhlalta! Sellaiselta pitkalta. Montakohan tuntia sellainen yleensa kestaa?
    Synttarionnittelut! Kaksi vuotta jo!

    VastaaPoista
  7. Kuulostaa letkeältä ja notkealta tuo tassahtelunne. Vetreyttivätkö ruokajuomat? Onnea kaksivuotiaalle blogillesi. Tätä on ilo seurata.

    VastaaPoista
  8. Oi onnea, kaksivuotias!

    Maistelen kaikki herkut, siemailen juomat, liikutun liikunnasta: lopuksi laulu (oh) vie niin että unohtuu mitä missä milloin - ja jäljelle jää silkka elämisen riemu, kaikkialla. Ihanaa on tajuta, että aistit ovat lahja. Maistuu, tuntuu, kuulee, näkee. Ja niin on sydän täysi ja mieli onnellinen.

    Näin käy aina kun vieraille poluille saavun ja onnellinen oon.

    Paljon onnea ja - kiitos täyvvestä syvämestä :)

    VastaaPoista
  9. Lastu ~
    Kiitos onnitteluista ja kommentistasi, josta tuli niin hyvä mieli, että sydän ihan kuperkeikan heitti.
    Kiitos, että oot olemassa Lastu.

    VastaaPoista
  10. Hpy ~
    Kiitos onnitteluista. Miten nopeasti aika kuluukaan.
    Luulen, että klo 12 alkanut lounas kesti ehkä 7 tuntia, koska kello 19 ranskalaisilla oli jo kiire kotiin iltaruualle :)

    Liisa ~
    Kiitos onnittelusta. Saattoipa ruokajuomilla olla oma osuutensa tanssahteluihimme ja tietysti myös hyvällä seuralla.
    Tuntuu mukavalta, että seuraat höpötyksiäni.

    VastaaPoista