keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Kevään tuntua ja hillittyä juhlintaa


Kuulas pakkasyö jäädytti tuulen tuiverruksen. On oudon hiljaista, eivät kolise ikkunaluukut, ei kuulu tuulen ulvontaa hormeissa. Auringon ensi säteet sulattelivat huurteista nurmikkoa ja saivat päivän mittaan kevään ensimmäisen keltaisen krookuksen avautumaan kohti valoa. Myös hyasintin nuput puskevat ylös mullasta. Eihän vielä ole kevät, vai onko?

Seniorien Loppiaiskemut galetteineen ja kruunuineen sujuivat varsin maltillisesti. ”La galette des Rois” loppiaiskakku on leivonnainen, jonka sisään piilotetaan pieni muovihahmo. Kakku leikataan palasiksi ja jaetaan juhlaväelle. Se jonka palasta hahmo löytyy saa kruunun kutreilleen.
Aikaisempina vuosina juhlaan osallistui noin 200 kyläläistä. Siihen aikaan myös tarjoilu oli runsaampaa. Tarjolla oli loppiaiskakkujen lisäksi leivoksia, suklaata, hedelmiä, kuohuviiniä, tuoremehuja ja vettä. Nyt väkeä paikalla oli ehkä 70 henkeä, jotka saivat loppiaiskakun painikkeeksi vettä tai 2 % -siideriä. Juhlassa esiintynyt soittajakaksikko ei yrityksistään huolimatta saanut yleisöä lämpenemään, tunnelma pysyi vaisuna. Juhlapaikalle mennessämme paistoi aurinko, mutta kotimatkalla saimme sadekuuron niskaamme.

*************************************************


4 kommenttia:

  1. Loppiaiskakkuperinteen toivoisi rantautuvan Suomeenkin. Jouluaaton mantelin jälkeen voisi jännittää, kuka saa loppiaiskruunun päähänsä.

    PS Minua naurattaa Savon Sanomien sarjakuva, joka kertoo lapsiperheestä kantilta jos toiselta. Nyt perheenäiti on laittanut kruunun päähänsä. Lapset ovat ihmeissään, kun äiti ei enää ymmärrä sanaa 'äiti'. Vasta kun kuningattareksi kutsutaan, hän käynnistyy: kuulee, vastaa ja toimii :).

    Kuka siellä kruunun sai?

    Luen juuri päiväkirjaa mitä kirjoitin Heidelbergin ajalta talvella 1978. Juuri kuten kerrot: toisinaan juhlat ovat vaisuja, seuraavan kerran tunnelma katossa. Mikä lie syynä?

    Kirjoitatko sinä päiväkirjaa? Mieheni kirjoittaa viiden vuoden kalenterinomaista päiväkirjaa Kuopion ihmeellisyyksistä. Tilaa on kullekin päivälle muutama rivi, mutta se riittää. On hauska verrata, mitä esim. viime vuonna tähän aikaan teimme.

    Kevät tulee. Kiitos sinulle kuvastasi myös. Kohti aurinkoa ja lämpöä kuljemme, sen todistaa mullasta ylösnoussut krookus. Terveisiä sillekin:)

    VastaaPoista
  2. Kevät tuntuu minusta juuri nyt hyvin kaukaiselta ajatukselta, vaan viehättävä tuo pikkuinen krookus on ja varmasti kevään airut.
    Tuntuu pahalta juhlanjärjestäjien puolesta, jos ja kun juhliin ei synny juhlan oikeaa tunnelmaa. Ihmiset pettyvät ja ehkä seuraavalla kerralla osaanotto supistuu entisestään.
    Saapa nähä, minkämoinen tunnelma kehkeytyy täällä lauantaina hirvipeijaisissa. On kutsuttuna kyläläisetkin, siis minutkin.

    VastaaPoista
  3. Eipä ole enää pariinkymmeneen vuoteen täällä nähty kuninkaallisia kakkuja leipomoissa, sen paremmin kuin jouluhalkojakaan (paitsi tilaamalla).
    Juhlat lopahtaa pikkuhiljaa, mikähän siihen on syynä,senioritko vanhenee eivätkä enää jaksa. Tunnelmat on niin pienenstä kiinni, joskus kohoaa korkeuksiin ja joskus taas ei millään.

    VastaaPoista
  4. Lastu: Koska väkeä juhlassa oli aika paljon, piti kakkujakin olla 7
    tai 8 ja yhtä moni onnekas ”fèven” löytäjä sai olla kuninkaallinen kruunupää juhlan ajan. Perinteen mukaan hänen toiveitaan kuuluu juhlaväen noudattaa. Kuninkaallisiin velvollisuuksiin kuuluu uuden kakun lahjoittaminen seuraavana loppiaisena. Se käytäntö lienee jo unohtunut. Aurinkokuninkaan aikaan saattoi hovinainen olla päivän Ranskan kuningattarena löydettyään kakkuun piilotetun hahmon.
    Minulla on ollut Ranskassa asuessani vuosittain kalenteri, jossa on yksi sivu jokaiselle päivälle. Merkitsen siihen päivän säätiloja, havaintoja luonnosta ja omia tapahtumia. Joskus sitten lueskelen ja vertailen merkintöjäni eri vuosilta.

    aimarii: Noin 30 vuotta sitten olin tosi riemukkaissa hirvipeijaisissa. Niiden muistelu saa hymyilemään vieläkin. Toivon, että tulevissa peijaisissa sinulla on vähintään yhtä hauskaa.

    Sirokko: Kauppojen hyllyillä on edelleen myynnissä valtavasti loppiaiskakkuja. Eilen viimeksi popsin mantelimassalla täytettyä herkkua kansainvälisessä seurassa. Suomen ja Ranskan lisäksi edustettuna olivat Meksiko, Argentiina, USA ja Skotlanti. Kruunun päähänsä sai USA.

    VastaaPoista