Miljoona askelta

Meren rantahiekka  kutsuu kulkijaa

Kaupunkiasuntoon muuton myötä on elämä muuttunut entistä helpommaksi. Ei enää kivisen kasvimaan kuokkimista ja kitkemistä, ei ison talon siivousta. Pienet parvekeviljelmäni, pari kukkasta ja muutama yrtti ovat helppoja hoitaa. Ehkä tätä pientä asuntoa tulee hieman useammin siivottua kuin entistä isoa. Mutta aikaa siihen kuluu vain muutama minuutti.

Kävelylenkit ovat kuuluneet päiväohjelmaamme niin entisessä kotikylässä kuin kaupungissakin. Emmehän me vanhat ihmiset enää tuntikausien patikointia harrasta, leppoisaa tallustelua vain.  

Syksyllä Suomesta lähtiessä sain lahjaksi aktiivirannekkeen, siis eräänlaisen askelmittarin. Lokakuun alussa laitoin sen ranteeseeni. Neljä kuukautta se on ollut lähes päivittäinen seuralaiseni, laskenut askeleitani, noteerannut paikoillaan istumiseni, seurannut yöunteni lepoa ja levottomuutta.

Laskeskelin mitä tietoa mittari on askeleistani tuossa ajassa kerännyt:

Askeleita on 4 kuukaudessa kertynyt yhteensä noin 1200 000 kpl, kilometreinä se on yli 600 km, päivämatkaksi laskin noin 5 km. Päivittäin kävelyyn on kulunut aikaa noin 1t 20 min. Hassua, että mittari ilmoittaa minun myös juosseen noin 20 min/päivä, vaikka en sitä itse myönnä. Ehkä se laskee juoksuksi rappusissa kulkemisen. Päivittäin nousen nyt jo pysähtymättä rappuset asuntoon ja pois muutaman kerran, kaupungilla laskeudun rappuja keskustaan mennessä.

En tiedä mittarin luotettavuudesta, mutta sen olen huomannut, että sauvakävelyllä se taitaa mitata vain joka toisen askeleen. Kun kävelen saman matkan ilman sauvoja, mittari laskee askeleita puolta enemmän. 

Tilastot ovat tilastoja. Parasta kuitenkin on, että yhä pystyn kävelemään ja nauttimaan siitä, sekä matkan varren kauniista näkymistä.

                            ****************************************************************

Tuulten kaupungissa taas

Suomen talvesta on liidelty eteläisen Ranskan talveen. Säässä ei ole kovin isoja eroja. Lunta on hieman täälläkin ja mittari pakkasen puolella. 150 km:n tuntivauhtia puhaltava tuuli kiidättää teräviä lumihiutaleita ja vauhdillaan lisää pakkasen purevuutta. Tyydyn katselemaan talvista näytelmää ikkunan läpi. Kadulla kulkijat puskevat vastatuuleen kaulaliina kiedottuna monta kierrosta kaulan ympäri. Nuorisolla ja lapsilla näyttää olevan pipot päässään, mutta aikuiset miehet ja naiset uhmaavat kylmyyttä urheasti avopäin.

Luulin palaavani etelän kevääseen, mutta erehdyin, talveen tulimme. Tosin Barcelonan lentokentän läheisyydessä kukkivat keltaisina muutamat mimoosapuut ja tien varrella Espanjan puolella kevättä lupailivat vaaleanpunaisin kukkasin pari rohkeaa mantelipuuta.  

Aikaan Suomessa sisältyi surua ja ikävää, mutta myös lohtua ja iloa. Oli ihana tavata perhettä ja ystäviä.

Meitä oli iso joukko saattamassa kukkien ympäröimää ystäväämme viimeiselle matkalle.

Kuolemaa ei ole.

Olen vain livahtanut toiseen huoneeseen.
Minä olen minä. Sinä olet sinä.
Mitä me olimme toisillemme,
olemme yhä.

Kutsu minua tutulla nimelläni.
Puhu minulle luonnollisella tavalla,
miten ennen puhuit.

Älä käytä erilaista äänensävyä,
älä pakota itseäsi juhlalliseen tai
surulliseen puhetapaan.

Naura kuten aina nauroimme 

pikku jutuille,
joista nautimme yhdessä.
Leiki, hymyile, ajattele minua,
rukoile puolestani.

Anna nimeni olla kotiväen puheissa,
niin kuin se on aina ollut,
puhukaa minusta ilman kliseitä,
ilman varjojen häivää.

Elämä tarkoittaa kaikkea.

Se on sama mitä se on aina ollut,
katkeamaton jatkuvuus.

Miksi minun pitäisi olla poissa mielestäsi,
vaikka olen poissa näkyvistäsi.

Odotan sinua,
välimatkan päässä,
jossain hyvin lähellä,
juuri kulman takana.
Kaikki on hyvin.

                     (Henry Scott Holland  )

                        ****************************************

Talvisen taivaan alla

tien varren näkymiä

Kuin lohduttavaa musiikkia ovat olleet nämä talviset pitsilumiset maisemat. Voiko olla muuta kuin kiitollinen kaikesta tästä kauneudesta.

Vesisateen saattelemana alkoi matkamme. Ajomatkamme Barcelonaan sujui alakuloisissa tunnelmissa. Harmaa oli sadepäivä, mieleen jäivät tien varren metsäpaloissa mustuneet puunrungot, iltahämärään peittyvät talot ja teollisuusrakennukset.

Seuraavana aamuna olivat sadepilvet kaikonneet. Lentokentällä vältyimme jonotuksilta, koska matkalla mukana olivat vain käsimatkatavarat. Istuinpaikat koneeseen saimme tulostettua netistä kotona jo ennen matkaan lähtöä. Turvatarkastuksessa laukkumme saivat edetä hihnalla kaikessa rauhassa. Nappasimme ne mukaamme ja pääsimme marssimaan suoraan lähtöportille. Lento läksi ajoissa ja saapui Helsinkiin 20 minuuttia etuajassa. Vielä tunnin kestävä junamatka tyttären perheeseen, jossa herkkupöytä oli katettu ja sauna lämpiämässä.

Saimme käyttöömme tyttären perheen toisen auton ja matka läpi aurinkoisten lumimaisemien mykisti kauneudellaan.  Lähes hiljaisen hartauden vallitessa huokaillen katselimme pitkästä aikaa isänmaamme talvisia kasvoja.

Kotirannan pihlajassa sirkuttivat ja aterioivat talitiaiset ja varpuset. Veneet nukkuivat lumipeiton alla talviuntaan. Ehkä ne näkivät jo unia liplattavista laineista ja auringossa välkkyvistä vesistä.

aurinkojen?  nousu 

******************************************************************

Luopumisen aikaa

Vuosi alkoi surun tummien varjojen alla. Vajaan kuukauden sisällä kaksi rakasta ystävää on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Nyt he ovat matkalla ikuisen valon maahan. Suru ja lohduton ikävä on lamaannuttanut ja mykistänyt. Aikanaan muistot heräävät ja lohduttavat.

Toinen heistä lepää paikassa, jossa tuuli vaeltaa taivuttaen sypressit suojelemaan ikiuntaan nukkuvaa.

Toisen heistä saattelemme viimeiselle matkalle lumisten kuusten katveeseen.  Matka kohti Suomen talvea on alkamassa. Kun tulemme takaisin, kukkivat taas mimoosat ja mantelipuut.

Neitsyt Maaria emonen,

rakas äiti armollinen.

Sirottele uutta lunta

hiuksille hopeisille,

jäsenille piinatuille,

anna unta uupuneelle,

luomet kanneksi levitä.

Neitsyt Maaria emonen,

rakas äiti armollinen.

Laula uupunut unehen,

Luopunut lepoon aseta.

Nosta pois sumuinen verho,

anna ilman sininen kangas

malmikellon kumahdella,

tuskan tuulehen hajota.

Säkeet Helena Anhavan runosta 

 ***********************************************************************

Mihin polkuni kulkee

Lämmin kiitos jokaiselle blogissani käyneelle, erityiskiitos sinulle joka olet malttanut kirjoittaa kommentin.

Nyt vain hyvillä mielin kohti uutta vuotta. Tulkoon sen myötä paljon hyviä päiviä meille kaikille.

                  ********************************************************************* 

Mistä löytyy joulumieli

Sytytin kynttilän sateisen harmaaseen iltapäivään. Toivoin, että levollinen joulumieli löytyisi kynttilän lepattavasta liekistä. Tuijottelin tulta, mutta mieleeni nousi vain viime aikoina uutisoituja järkyttäviä tapahtumia ympäri maailmaa. Silmitöntä väkivaltaa, yli sadan lapsen ampuminen koulussa, koston kierre, joka ei pääty koskaan.  Mihin maailma onkaan menossa.

Sammutin kynttilän. Lähdin ulos pimenevään iltaan. Kävelin kaupungin keskustaan, liityin kävelykadulla vellovaan ihmismassaan. Tarkoitukseni oli pistäytyä Monoprix-myymälässä hakemassa inkivääriä ja siirappia porkkanalaatikon maustamiseen. Olin juuri päässyt sisälle kauppaan kun sen eteen kurvasi siniset valot vilkkuen ambulanssi. Lattialla, liikkeen turvamiesten ympäröimänä makasi hyvin kalpea iäkäs nainen. Ambulanssimiehet toimivat nopeasti, yksi etsi potilaan pulssia ranteesta samalla kun kaksi nosti tottuneesti naisen paareille. Turvamies ojensi mukaan naisen käsilaukun. Ambulanssi lähti paikalta pillit soiden. Poistuin minäkin kaupasta, jätin mausteiden ostamisen toiseen kertaan.

Jatkoin matkaani ihmisvirrassa. Yhdellä aukiolla pyörivät karuselli ja maailmanpyörä, porojen vetämä juna kiisi vuoristorataa ylös ja alas, matkustajat kirkuivat huimissa laskuissa ja kurveissa.  

Toisella aukiolla kovaäänisistä kaikui hurja rock. Keskellä aukiota olevan patsaan ympärille on rakennettu luistinrata, jota pitkin liukui loputon nuorten luistelijoiden joukko. Luistinrataa reunustavista joulukojuista leijaili kuuman viinin mausteinen tuoksu, värivalot kieppuivat aukiolla musiikin tahtiin.

Ja rokki soi

En löytänyt joulumieltä ihmismassoista, en valojen, äänten, enkä vauhdin vilskeestä. Kävelin nopeasti pois paikalta. Pysähdyin hetkeksi kanaalin ylittävälle kävelysillalle, jonne melu ei enää kuulunut. Nojasin kaiteeseen, katselin tummaa vettä, jossa sorsat uiskentelivat. Hieman sivussa toisista uiskenteli valkoinen sorsa, se erilainen.

Kotiovella kurkistin postilaatikkoomme. Sieltä tulvi joulumieltä, 12 joulutervehdystä ystäviltä. Tulin kotiin, sytytin kynttilän, luin viestit, huokasin, luin uudelleen ja olin niin onnellinen.

Lämpimästi tervetuloa Vieraille poluille uusi lukija Pirkko!

                               ************************************************************

Taas taivas putosi

Lehtikuva Midi Librestä 30.11.2014

Myrskytuulten, rankkasateiden, tulvien ja sään kylmenemisen saattelemana tuli joulukuu tänne kesään tottuneiden ihmeteltäviksi. Monet Välimeren ranta-alueet näillä seuduilla kouristelivat kuohuvien vesimassojen kourissa. Savinen vesi levisi tulva-alueille ja nousi joissakin kylissä asuntoihinkin. Yli 3000 ihmistä evakuoitiin turvaan. Lehtikuvassa palomiehet kahlaavat virroiksi muuttuneilla kaduilla pelastustoimissa. Vesivirrat sieppasivat mukaansa kadun varteen pysäköityjä autoja. Omistajat löysivät myöhemmin ne yhteen kasaantuneina matkojen päästä.

Nytkin Carcassonne säästyi pahimmalta. Aude-joki tulvi jonkin verran yli äyräidensä, mutta painui sateiden jälkeen uomiinsa. Läheisellä pysäköintialueella myrskytuuli repi puista oksia ja kaateli liikennemerkkejä, riepotteli niitä pitkin aluetta. Pari autoa oli saanut niistä pieniä lommoja.

Koska luonto ei täällä tehnytkään paljon tuhoja, päättivät ihmistuholaiset aiheuttaa edes vähän vahinkoa ja polttivat kaupungissa ainakin kolme autoa.

Nyt talvinen tuuli puistelee männyn oksia, repii pois viimeiset lehdet plataaneista. Lämpömittari ikkunan takana näyttää vain + 4 astetta. Siispä lämmintä ylle ja kävelylle.  

Vesi Aude-joessa on laskeutunut polulta takaisin uomaansa

*********************************************************