Kotipolulta vieraille poluille, osa IV

                                          Pariskunta kohtaa vastoinkäymisiä

Joulun jälkeen pariskunta palaa Ranskaan. Tekee vuokrasopimuksen kiinteistönvälittäjän kanssa, saa avaimen pikkukotiin. Asunnon omistaja asuu Monacossa. Kaikki yhteydenpito tapahtuu kiinteistönvälittäjän kautta. Ennen Suomeen lähtöään pariskunta kävi pikaisesti katsastamassa asunnon, josta entinen asukas ei ollut vielä muuttanut pois. Loma-asuntoon kuului täydellinen varustus, mutta nyt tämä asunto onkin ranskalaiseen tapaan melkein typötyhjä, vain tiskipöytä ja kaasuhella tupakeittiössä, pitsiverhot ikkunoissa. Pariskunta nieleskelee vähän aikaa yllättyneenä. Toteaa sitten, että olisihan tämä pitänyt arvata ja lähtee ostoksille. Kodintarvikeliikkeestä löytyy tärkeimmät tavarat. Liikkeen auto tuo tavarat sopimuksen mukaan. Miehet kantavat keittiöön jääkaapin, kaksi sänkyä ja patjaa, kirjoituspöydän ja vaatekaapin. Alakerran autotalliin viedään pyykkikone ja kuivausrumpu. Samoihin aikoihin pariskunta tutustuu Roseen, joka haluaa antaa lainaksi kauniin keittiönpöydän ja vuodesohvan. Suomalaisystävät lainaavat pöydän ympärille neljä ulkotuolia, lisäksi vuode- ja liinavaatteita. Loma-asunnosta pakataan tavarat ja tehdään siellä lähtösiivous.
Hieman epävarmoissa tunnelmissa pariskunta rakentaa pikku pesäänsä. Vuokrasopimuksen lisäksi tehdään sopimuksia sähköstä, vedestä, puhelimesta ja nettiyhteydestä, ilmoittaudutaan määrin virastoon ja postiin kylän asukkaiksi. Avataan pankkitili lähikylässä, tehdään kotivakuutus. Ostetaan minimimäärä kaikkea tarpeellista, alitajunnassa alkaa kummitella haave oman talon hankkimisesta.
Tammikuun kylmät tuulet eivät yllä pikku pesään kapean kadun varrella. Pyykkikone ja kuivausrumpu valtaavat autotallin. Auto saa värjötellä muutaman sadan metrin päässä kylän pysäköintiaukiolla. Kadulta noustaan portaat autotallin yläpuolella olevaan tupakeittiöön, josta kiivetään hyvin kapeita, lähes tikapuita pitkin seuraavaan kerrokseen. Sieltä löytyy kaksi minikokoista makuuhuonetta, pieni wc ja suihkukoppi. Nämä tilat sopivat hyvin pariskunnalle, myös varsin edullinen vuokra. Kesken tavaroiden järjestelyn vaimo vilkaisee ulos ikkunasta, kiipeää vielä yläkertaan katsomaan.
- Tästä asunnosta ainoa näköala on vastapäinen kivimuuri, ilmoittaa sitten miehelle.
Mies kiipeää myös katsomaan ja toteaa, että wc:n ikkunasta kurkistamalla näkyy naapurikaton takaa palmun latva ja palanen taivasta.
Hiljainen on asunnon ympäristö. Naapureiden ikkunoissa ovat luukut kiinni yötä päivää. Leipomo ja sekavarakauppa ovat ihan kulman takana, lämmin patonki ja voisarvi haetaan aamukahville. Kauppiasrouva kertoo, että suurin osa naapureista on kesäasukkaita.
Pariskunta viihtyy pesässään. Yhteys nettiin alkaa toimia. Enää ei tarvitse ajaa Carcassonneen nettikahvilaan sähköpostin takia. Lomahuoneistossa ei ollut nettiyhteyttä. Pariskunta ulkoilee paljon vuorilla avarissa maisemissa, käy suomalaisystävien luona ja päinvastoin. Molemmissa perheissä käy vieraita Suomesta, kylästä saadaan uusia tuttavia, mm. mukava viininviljelijäpariskunta, liitytään eläkeläisklubiin. Tutkitaan netistä talojen myynti-ilmoituksia, käydään jopa muutamaa taloa katsomassakin kiinteistövälittäjän kanssa, mutta yhtään mieleistä ei löydy, hinnatkin alkavat hirvittää.
Eräänä huhtikuun aamuna soi ovikello, sisään saapastelee mustapartainen, komea putkimies, joka ilmoittaa, että kadun viemäröinti tullaan uusimaan. Hänen pitäisi päästä autotalliin katsomaan talon viemäriliittymää.
Siihen vierailuun loppuu kuherruskuukausi Ranskan kanssa. Kadulle ilmestyvät meluisat koneet, kiviporat jyrisevät aamusta iltaan. Tekevät kadun mittaisen syvän kaivannon, jonka pohjalle rottayhdyskunta muuttaa asumaan. Kulkua varten kaivannon reunoille rakennetaan kapea lankkusilta. Samaan aikaan alkaa viikon kestävä rankkasade, kaivanto täyttyy vedestä, seinämät sortuvat, työt pysähtyvät. Samaan aikaan pariskunta huomaa vesivanan keittiön sisäseinässä, vesi valuu edelleen seinää pitkin kellarin lattialle. Kiinteistönvälittäjä saa välittömästi sähköpostiinsa ilmoituksen asiasta, mutta ei reagoi siihen mitenkään. Pariskunta menee henkilökohtaisesti välittäjän luokse ilmoittamaan tapauksesta. Palvelu on yllättäen muuttunut töykeäksi, sentään saadaan lupaus, että asia hoidetaan. Toimisto ilmeisesti pyytää tarjouksia urakoitsijoilta, koska ilmoittavat pariskunnalle kellonaikoja, jolloin joku tulee vesivahinkoa katsomaan. Ranskalaiseen tapaan sovittuna aikana ei paikalle ilmesty ketään. Seuraavina päivinä käy useampikin mies tutkimassa seiniä, toteavat vian olevan katolla, mutta kenen katolla. Kattoja pääsee katsomaan vain wc:n ikkunasta ulos kiipeämällä. Yksi vian katsojista kieltäytyy nousemasta kapeita ”tikapuita” toiseen kerrokseen, toinen ei sovi kulkemaan wc:n ikkunasta. Suomalaismies etsii kameran ja käy ottamassa kuvia, jotka antaa katsojalle. Aikamoisia läjiä hiekkaa ja liejua tuovat nämä herrat jaloissaan sisälle. Sateen jälkeen katuremontti jyrisee jälleen ulkona, sisällä ramppaa ukko toisensa jälkeen. Pariskunta on täysin kyllästynyt ja päättää lähteä Suomeen harkitsemaan, mitä jatkossa tapahtuu. Vuokrasopimus on tehty vuodeksi. Jos sopimuksen purkaa kesken kauden, on irtisanomisaika kolme kuukautta.
Lähtöön on pari päivää, pariskunta istuu viininviljelijöiden luona jäähyväiskäynnillä. Samanaikaisesti siellä on käymässä nuori itävaltalaisperhe, joka viettää lomaansa kylässä. Perheen pikkupoika kiipeää pianotuolilla istuvan suomalaisvaimon syliin ja pitää korviasärkevän pianokonsertin. Hänen äitinsä näyttää juttelevan  keskittyneenä viininviljelijöiden kanssa. Äiti tulee nostamaan pienen muusikkonsa lattialle ja kysyy samalla suomalaisilta haluisivatko he vuokrata talveksi heidän talonsa täältä. Nyt ei taidettu ymmärtää, voisiko hän toistaa kysymyksensä. Kyllä, pariskunnalle tarjotaan taloa talveksi. Seuraavana päivänä pariskunta käy katsomassa vaaleanpunaista taloa kukkivan kirsikkapuiston vieressä. Totta kai he halusivat vuokrata sen. Vaihdetaan sähköpostiosoitteita, itävaltalaisrouva lupaa lähettää tarjouksensa Suomeen kirjallisena.
Pariskunta ei usko vieläkään, että asia voi olla totta. Silti mieli on keveä kun peitellään asuntoon jäävä omaisuus muovilla ja taiteillaan lankkusiltaa pitkin tavaroita autoon pysäköintiaukealle. Viedään asunnon vara-avain kiinteistönvälittäjälle, jätetään sinne myös osoite Suomessa. Matka kohti jäidenlähtöä alkaa.
Pariskunta saapuu rantakotiin, jonne poika on toimittanut tavarat varastosta. Lattia on siistiksi hiottu, tavararöykkiön takana ikkunalaudalla maljakossa tulijoita tervehtii pojan ostama ruusu. Se näkee jäiden lähdön, ruohon vihertymisen, lehtien puhkeamisen puihin, pariskunnan järjestämässä tavaroita aamusta iltaan, nauttimassa saunan jälkeen kesäillasta terassilla, kuuntelemassa lintujen liverrystä. Se näkee, että pariskunta ei malta nukkua, vaan kello kolme aamulla katselee auringon nousua järven takaa. Kauan sinnittelee ruusu vaasissa, mutta tulee päivä, jolloin sen aika on ohi. Tulee kaivattu sähköposti ja vuokrasopimus Itävallasta. Pariskunta ilahtuu reilusta sopimuksesta, allekirjoittaa ja palauttaa sen, postittaa myös kiinteistönvälittäjälle irtisanomisen pikku kodista ja viettää ihanan kesän Suomessa.
Syyskuussa pariskunta lentää Ranskaan. Menee pikku kotiin, jossa keittiön ja kellarin seinä on purettu kuivumaan. Ottaa tavaransa ja vie ne vaaleanpunaiseen taloon, jonka seinustalla viinirypäleet kypsyvät.
Pariskunta käy kiinteistönvälityksessä viemässä avaimen ja saa kuulla, että syy vesivahinkoon löytyi englantilaisen naapurin katolta. Taas on tehtävä tarvittavat osoitteenmuutokset ja irtisanomiset. Pariskunta tekee myös virallisen muuttoilmoituksen Ranskaan, saa Carte Vitalen, ostaa ranskalaisen auton, tekee veroilmoituksen ja maksaa veronsa Ranskalle.

Tänne vaaleanpunaiseen taloon johti mutkikas polkumme. Talvet täällä ovat kuluneet nopeasti. Elämään on tullut muutoksia, kuten niitä tulee, asui missä tahansa. Suomalainen ystäväperhe palasi Suomeen, jossa mies sairastui ja menehtyi vakavaan sairauteen. Se syksy oli surullinen, kaipaamme yhä heitä. Vähitellen aloitimme ranskankielen opinnot, tuli lisää tuttavia. Edelleen olemme kylän ainoat suomalaiset. Kevään tullessa herää toive päästä tänäkin keväänä Suomen rantakotiin.

                                                       Polku päättyy       




                                     ************************************************