tiistai 22. maaliskuuta 2011

Musta polkupyörä

Henkilöt:

Asiakas: Rose, reilusti keski-iän ylittänyt madame
Asiakkaan mukaan kutsumat asiantuntijat: hölmistynyt kielipuoli suomalaispariskunta
Liikkeen henkilökuntaa: muutama arvonsa tunteva nuori miesmyyjä

Näytös 1.
Tapahtumapaikka: Kaupungin ulkopuolella moottoritieliittymän läheisyydessä sijaitseva ranskalainen urheiluliike Intersport.

Rose osoittaa pariskunnalle korokkeella komeilevaa mustaa sähköpolkupyörää
– Voilà, tässä se on nyt se pyörä, josta olen teille puhunut. Se on tänään viimeistä päivää tarjouksessa. Mitä mieltä te olette? Ostaisinko tämän, oppisinko tällä ajamaan kun en ole yli 20 vuoteen pyörällä ajanut?
Pariskunta kuiskii toisilleen
– Mitä se on meille tuosta puhunut ja milloin? Ei ole taaskaan ymmärretty. Luulin, että tultiin kaupunkiin Rosen kanssa kukantaimia ostamaan.
– En minä osaa sanoa pyörästä mitään, en ole ennen edes tuollaista nähnyt. Oletko sinä? Tekisi mieli sanoa, ettei ostaisi. Eihän täällä ole missään pyöräteitäkään.
Samassa paikalle lennähtää muotilehdestä repäisty tyylikäs myyjäherra. Kääntyy hymyillen suomalaisukon puoleen.
– Harrastaako herra pyöräilyä. Saimme juuri erän huippusuosittuja kilpapyöriä. Tulisitteko vähän tännepäin niin näytän niitä teille.
Esiin astuu Rose, sitoo pitkän popliinitakkinsa vyötä tiukemmalle.
– Hyvää päivää herra, olisin kiinnostunut tuosta sähköpolkupyörästä.
Myyjäherra katsoo Rosea päästä varpaisiin, kohauttaa ranskalaiseen tapaan olkapäitään ja nostaa mustan sähköpyörän korokkeelta lattialle. Suomalaisukko pysyy uskollisesti Rosen vierellä ja yrittää ymmärtää myyjän myyntipuheita.

Näytös 2.
Tapahtumapaikka: Urheiluliikkeen parkkipaikka.

Musta pyörä on tuotu ulos koeajettavaksi. Myyjäherra kertoo Roselle kuinka pyörällä tulee ajaa. Sisältää kiirehtii yhtä muodikas ja tyylikäs kollega painottamaan edellisen puhujan sanoja. Rose taluttaa pyörän pysäköityjen autojen viereen. Tuskin kuuntelee ohjeita vaan hyppää pyörän selkään. Jää vain kauhistunut hiljaisuus kun hän polkaisee matkaan ensimmäisen auton sivupeiliä tönäisten. Myyjä juoksee tarkistamaan jäikö peili ehjäksi. Sillä aikaa Rose on hävinnyt. Myyjä pitelee päätään.
– Ei kai hän mennyt moottoritielle!
Pian naurava Rose kaartaa rakennuksen takaa paikalle popliinitakin helmat heiluen.
– Minä haluan tämän!
Suomalaispari saa käyttää kaiken kielitaitonsa, että Rose suostuu ostamaan kypärän. Lupasivat ostaa sen hänelle lahjaksi. Se ei tule kuuloonkaan, riittää kun tarjosivat autokyydin ja olivat mukana asiantuntijoina. Asiantuntijoiden painostus auttaa ja kaupan kallein kypärä pakataan mukaan. Etupyörä pitää irrottaa, että laite saadaan sopimaan auton takakonttiin. Paikalla on jo kolme helpottunutta myyjää vilkuttamassa kun auto kaartaa pois parkkipaikalta. Kukantaimista autossa ei puhuta mitään.

Näytös 3.
Tapahtumapaikka: Jyrkkä mäenrinne lähellä kotia.

Mäen alla suomalaisukko odottaa vuoroaan. Rose polkee rinnettä ylös uudella pyörällään apumoottorin avustamana. Jarruttelee sitten alamäkeen, antaa vuoron suomalaisukolle, joka toistaa mäen nousun ja laskun. Varmuuden vuoksi toistavat tapahtuman useampaan kertaan ja kilvan kehuvat pyörää.

Näytös 4.
Tapahtumapaikka: Kylän halki kulkeva pääkatu muutamaa viikkoa myöhemmin.

Suomalaispari kävelee pääkadun jalkakäytävällä ja huomaavat keskellä katua vastaan ajavan Rosen, jonka takana jonossa tulevat kuorma-auto, rekka ja pari, kolme henkilöautoa. Rose huomaa pariskunnan ja kaartaa heidän luokseen. Jonossa madelleet autot pääsevät nopeammin etenemään, silti viimeisen auton kuski näytti Roselle kansainvälistä käsimerkkiä. Sitä Rose ei huomaa vaan esittelee pyörään ostamiaan uusia lisävarusteita.

– Satula oli niin kova, että ostin tällaisen pehmikkeen. Näettekö myös nämä kaksi uutta peiliä. Niiden avulla voin helposti seurata takana tulevaa liikennettä.

          *****************************************************************

10 kommenttia:

  1. Tämähän oli kuin elokuvaa, sai kuvitella silmissään tapahtumat.
    terveiset sinne kauas.

    VastaaPoista
  2. Jonkun pitää opettaa autoilijoita ajamaan hiljakseen. Hyvä Rose, niin sitä pitää. - Tunnustan: sähköpyörästä olen haaveillut. Nivelrikolle tekee hyvää kun voi polkea milloin huvittaa. Tai olla polkematta ja sittenkin pääsee eteenpäin. Oijoi.

    Mutta sliipatuille miesmyyjille annan palttua.

    ***

    Aivan ihana kertomus. Näen kertomuksen kuvina, vieläkin silmissä lepattavat Rosen popliinitakin liepeet. Nauru kuplii hymykuopissa.

    VastaaPoista
  3. Tämä oli oikein kuvakertomus, kuvat pyörivät silmissä. Ja toi elävästi mieleen kuvan ajalta, jolloin äitini eka kerran päätti kokeilla mopoa kylän raitilla.. muistan yksityiskohtaisen tarkasti miten lypsymyijat kaahasivat polkupyörillään pöpelikköön maitotongat kolisten :D
    Kiitos tästä tarinasta ja sen nostattamista muistoista.
    Säköpyörä olisi mieluinen minullekin..miksei, jos kerran Rosekin.

    VastaaPoista
  4. Kyllä oli lysti juttu. Ettei vain 'suomalaisukko' kohta palaisi vakain tuumin pyöräkauppaan...
    Pissismummo lähettää terveisiä Rose-mammalle: niin sitä pitää - kyllä maailmaan käsimerkkejä mahtuu!

    VastaaPoista
  5. Tämmöisiä Roseja me olemme, kun innostumme jostain uudesta. Se vie mukanaan.
    Herkulinen kuvaus. Ihana.
    Pyöräily on kivaa. Ostin viime kesänä uuden pyörän (en sähköpyörää), vaikka luulin, että vanhalla pyörälläni pyöräilen, mitä pyöräilen.

    VastaaPoista
  6. Rose on neliraajahalvaantuneen miehensä omaishoitaja. Sillä aikaa kun miehen luona on fysio- tai puheterapeutti hoitamassa häntä, Rose käy kaupassa, apteekissa ja muilla asioilla, kuten tapaamassa vanhainkodissa ystäviään ja entisiä naapureita. Sähköpyörällä se käy nopeasti, eikä vie liikaa voimia.

    mummeli ~
    Täytyy tunnustaa, että elokuvalta se tuntui paikan päälläkin. Terveiset myös sinne täältä kaukaa.

    Voikukka ~
    Tuntuu mukavalta, että tykkäsit. Rose on kerta kaikkiaan ihana.

    Lastu ~
    Kunhan lumet sulavat niin oitis pyöräkauppaan. Sitten sähköpyörällä ylös ja alas Puijon rinteitä, ympäri saaristokaupunkia, vaikka Pöljälle asti.
    Rosen lepattavat helmat toivat mieleen ranskalaisen elokuvan ”Enoni on toista maata”, jossa herra Hulot myös pyöräili poplarin helmat hulmuten.

    Sirokko ~
    Voin kuvitella lypsijöiden ällistyksen kun ”mopomimmi” vastaan huristeli.
    Algeriassa ei taida paljon pyöräileviä naisia näkyä. Saattaisivat autoilijat päätyä pöpelikköön kurkkiessaan sinua polkemassa.

    Ellinoora
    Suomalaisukko tykkää huoltaa ja testata Rosen pyörää, haaveilee kyllä omastakin.
    Pissismummon terveiset toimitetaan perille.

    aimarii ~
    Suomessa onkin paljon hyviä pyöräteitä, toisin kuin Ranskassa. Täällä on se hyvä puoli, että pyöräilyä voi harrastaa ympäri vuoden. Paljon sitä ranskalaiset miehet harrastavatkin. Viikonloppuina tiet täyttyvät muurahaisen näköisistä kypäräpäisistä tiukoissa mustissa trikoissa polkevista ohjuksista.

    VastaaPoista
  7. Oi, poskisuudelmia Roselle! Ihanaa, reipasta, kertakaikkisen mainio tarina.

    VastaaPoista
  8. Ihanasti nautin tästä tarinasta. Terveiset Roselle.

    VastaaPoista
  9. Famu ~
    Rose on ystävä vailla vertaa. Poskisuukot, totta kai.

    Unelma ~
    Kiitos, mukava kun pidit tarinasta. Rose ilahtuu suomalaisystävien terveisistä.

    VastaaPoista