Vieraiden mentyä

Lomalaiset ovat matkanneet takaisin Suomeen töihinsä ja kouluihinsa.

Kymmenen vauhdikkaan päivän jälkeen pariskunnan on aika levähtää. Sentään pyykkikone sai tänään vielä ahkeroida. Nopeasti pyykki kuivuikin vallattomassa kesätuulessa.

Pariskunta sijoittautui aurinkotuoleihin kirjoineen ja juomineen. Lueskelun lomassa nappasi valokuvia kesäpäivän kukkasista. Uinahti sitten iltapäivän aurinkoon ja pensaista kuuluvaan iloiseen lintujen sirkutukseen.

Outo hiljaisuus herätti nukkujat, tuuli oli tyyntynyt, viserrys vaiennut. Taivas oli tummunut, salamat välähtelivät, mutta niin kaukana, ettei jyrinää kuulunut. Virkistävä sadekuuro kasteli maan. Vuorilla kukkui käki. On tullut kesä.

 
                                      ************************************************

Vieraita Finlandiasta

Nyt on tietokoneeni vallanneet vieraat voimat, eli neljä teini-ikäistä kolmannen polven Simpukkaa. Koneen edessä istutaan vuorotellen ja facebookit, meset, sähköpostit, skypet ja mitä kaikkia niitä lieneekään, vilahtelevat ruudulla. Simpukkamamma heiluu kauhan varressa, Simpukkapappa hoitaa kuljettajan virkaa kohteesta toiseen tai johdattaa kahdeksan hengen suomalaisjonoa vuoripoluilla. Aurinko paistaa, joku saa kauniin rusketuksen. Toisen, auringolle ahneemman olkapäät punertavat liikaa. Voidellaan niitä ensiavuksi viileällä jugurtilla.

Tätä menoa jatketaan pääsiäiseen asti. Silloin osa vieraista viedään lento-, osa juna-asemalle kotimatkaa varten. Sitä ennen on ohjelmassa vielä kaikenlaista. Simpukankuorien keräilyä meren rannalta, ehkä meressä uintiakin, shoppailua, tutkimusmatka Carcassonnen vanhaan linnoitukseen jne... Iltaisin pelataan Carcassonne-lautapeliä.

Kaikille blogissani kävijöille toivotan iloista ja kirkasta pääsiäisaikaa.


                              ****************************************************

Bambupuisto

Tervetuloa Simpukka-matkojen kokopäiväretkelle.
Kohteemme on Bambouseraie, eksoottinen bambumetsä, ainoa laatuaan Euroopassa. Se sijaitsee Lähellä Anduze ja Alès-nimisiä kaupunkeja Etelä-Ranskassa.
Kotoa matkaa kohteeseen on noin 300 kilometriä. Lähdemme ajaa köröttelemään heti aamupalan jälkeen. On tulossa aurinkoinen, lähes kesäinen päivä. Koska kiirettä ei ole, matkaa tehdään pitkin rauhallista maisemareittiä. Siellä liikenne on paljon hiljaisempaa kuin pääteillä. Huhtikuinen luonto on kauneimmillaan. Tien penkoilla kukkivat violetit iirikset kilpaa punaisten unikoiden kanssa. Väriloistoa lisäävät pinkit Juudaksenpuut ja rinteiden keltaiset pensaat. Puutarhojen toinen toistaan upeammat ruusut pakottavat pysähtymään hetkeksi valokuvaamista varten. Kasteisessa aamussa autoon leijailee kukkivien sireenien tuoksu.
Kun matkaa on tehty noin kolme tuntia, saavutaan joenvartta pitkin korkean, salaperäisen vuoren juurella olevaan viehättävään Anduzen kaupunkiin. Onkin jo lounasaika, joten ruokailun merkeissä on hyvä aloittaa kohteeseen tutustuminen. Se osoittautuukin hyväksi päätökseksi. Ilmenee, että itse puistossa ei sesongin ulkopuolella ole saatavilla syötävää eikä juotavaa. Ravintolan varjoisalla terassilla nautittu kolmen ruokalajin maukas lounas antaa voimia parin tunnin kävelykierrokselle satumaisessa bambumetsässä.

Puistossa voi kuljeskella jopa 23 metrisiksi kasvavien bambujen varjostamia polkuja ja kuunnella lintukuorojen keväistä konserttia. Puistoon on aikojen saatossa istutettu monta lajia eri puolilta maailmaa tuotuja, rakkaudella hoidettuja puita ja pensaita. Sinne on myös sijoitettu laitteita, joista voi kuunnella eri kielillä selostuksia lähellä olevista kasveista. Harmi, ettei valikosta löydy suomenkielistä puhetta.


Magnoliapuita

Polun varrella voi ihastella toinen toistaan upeampia kukkivia puita. Jatkaa edelleen matkaa kasvihuoneiden outojen ja ihmeellisten kukkien maailmaan. Värikkäiden kukkaistutusten ympäröimässä kalalammikossa kisailevat kymmenet eksoottiset kalat.


Kalalammikon asukkaita



Puiden varjostama polku johtaa aurinkoisille aukeamille, joissa on esillä muutamia taiteilijoiden erikoisia tilateoksia pensaiden lomassa. Siellä pensaan takana seisoskelee myös edellisen postaukseni ”Mörkö Maahinen”.

Lohikäärmelaakso

Bambujen varjoista antaa askelten viedä Lohikäärmelaakson kumpuilevaan maisemaan, joka johdattaa ajatukset kauas itään. On aika istahtaa hetkeksi penkille, sulautua ympäröivään rauhaan ja kauneuteen. Kirkasvetisessä purossa polskivat taimenet poissa kalastajien ulottuvilta.

Paluumatkalla auton luokse pensasaidasta tehdyssä labyrintissä voi kokeilla suunnistustaitojaan ja päätyä muutaman kerran umpikujaan ennen ulospääsyä.
Kauneuden täyttämä päivä kallistuu kohti iltaa. On aika palata kotiin vaikkapa pitkin pääteitä. Saattakoon bambupuiston kauneus ja rauha yön tullessa matkalaiset levolliseen uneen.

                           ************************************************************

Ilkeä otus

Sirokon blogissa on haaste ällökuvasta ja sen vaikutuksesta. Tässäpä minun versioni:

Pahaa aavistamatta, keskellä kirkasta päivää kohtasin tämän olion. Seisoi keskellä aurinkoista aukiota.
Onko se aikojen saatossa suosta noussut vampyyri, kenties toisen planeetan asukas tai ehkä lapsuudessa pelkoa ja jännitystä herättänyt mörkö. Seisoi siinä liikkumatta kieli suusta roikkuen ja katsoi minua ”pahalla silmällä”. Olisinpa ottanut jalat alleni ja paennut, mutta ei, valokuva piti saada.
Seuraavana päivänä puhkesi käsivarteen kutiava ihottumaläiskä. Sitä en uskaltanut valokuvata, jos vaikka suuttuu ja alkaa laajemmalle levitä.


  ****************************************

Kaksivuotiaan juhlintaa

Tämä blogi juhli kahta vuottaan syöden ja tanssien. Ensimmäinen vuosipäivä jäi bloginpitäjältä huomaamatta. Toki Anttilan tanssi keväisellä niityllä juhlisti silloin merkkipäivää ikään kuin vahingossa. Tämänkin vuosipäivän huomasin vasta tänään, mutta menköön eilinen rilluttelu sen piikkiin.

Kevään lämpöennätykset ehtivät pudota normaalilukemiin kun kylän senioriklubin sunnuntailounas toteutui pitemmän kaavan mukaan. Me viihdyimme tilaisuudessa reilut kuusi tuntia, mutta musiikki ja tanssi jäivät vielä jatkumaan. Lattialle jäi liihottelemaan noin 50 sitkeää juhlijaa, eli puolet koko yleisöstä. Klubin puheenjohtaja sijoitti meidät kahden mukavan ranskalaispariskunnan viereen.

Tilaisuus alkoi tervetuliaismaljalla tuttuun tapaan. Alkupalat, ankanmaksa paahtoleivällä salaatteineen sai juomaksi makeahkon viinin. Seuraavaksi pöytään tuodut lehtitaikinatortun sisällä olevat Saint Jacques – kampasimpukat tarjoiltiin valkoviinin kera.

Pari tuntia siinä vierähti. Pöytänaapurit kyselivät kaukaisesta kotimaastamme ja kertoivat mitä mikin ruokalaji sisälsi. Sitten pitikin tehdä tilaa vatsaan seuraavalle ruokalajille. Sen tehtävän hoiti lasillinen rommia, jossa kellui pari sitruunasorbettipalloa. Oli niin vahvan makuista, että ajattelin jättää ”trou Normandin” väliin. Ranskalainen pöytäseurue lähes järkyttyi moisesta laiminlyönnistä. Neljä suuta ja kahdeksan kättä saivat minut uskomaan, että myrkky on nieltävä. No, maassa maan tavalla.

Vahva liemi aiheutti puheensorinan ja naurunpyrskähdyksien muuttumisen äänekkäämmiksi. Taustalla soitellut pieni orkesteri aloitti tanssimusiikin. Osa väestä siirtyi keinumaan tanssilattialle, osa lauloi kuorossa salia kiertelevän solistin kanssa.

Reilun tunnin päästä ruokailu jatkui vasikanpaistin tarjoilulla. Laseihin kaadettiin punaviiniä. Hyvin tärkeä osa ruokailua on juustotarjotin, josta seuraavaksi sai valita mieluisiaan makuja.

Oli taas tanssin vuoro. Tällä kertaa saimme osallistua seniori-ikäisten ”muskariin”. Tanssijoiden jono kierteli salia pöytien lomassa, sitten mentiin neljän hengen ryhmissä eteen ja taakse, kumarruttiin lähes konttaamaan käsivarsiporttien alta. Sirtakin ja charlestonin hyppely alkoi jo hengästyttää. Sopivasti olikin kuohuviinin, suklaakastikkeen, jäätelöllä ja kermavaahdolla täytettyjen tuulihattujen vuoro.

Suut makeina tanssi jatkui. Jossakin vaiheessa oli kuppeihin kaadettu kahvia. Klubin puheenjohtaja lirautti laseihin vielä tilkan konjakkia. Vaihdettiin poskisuukkoja ja luvattiin tavata toukokuisella bussimatkalla Espanjaan Gironan kukkaisjuhlille.

Suomalaispari päätti juhlansa kauniiseen valssiin, huomasi yllättäen olevansa ainoa pari lattialla ja sai lopuksi kannustavat aplodit. Poskisuukoin hyvästeltiin pöytäseurue, kevein jaloin ja iloisin mielin kipitettiin kotiin.





                          *****************************************************

Bon appétit !

Aurinkoiselta torilta en voinut olla ostamatta tuoreita vihreitä parsoja. Koriini asettelin myös rasiallisen ensimmäisiä Gariguette mansikoita, jotka tuovat mieleen suomalaiset mansikat tuoksunsa ja ulkonäkönsä takia. Makukin on hyvä verrattuna Espanjan tuontimansikoihin. Leipomosta lähti mukaan lämmin patonki.

Kotiin tultua päätin kokeilla parsojen valmistusta uunissa. Aikaisemmin olen valmistanut ne keittämällä. Tulos on ollut aika kirjava.

Siispä huuhdoin parsat, valutin veden pois ja napsautin varret poikki kohdasta, josta ne helposti katkeavat. Ladoin parsat paperille uunipellille, voitelin ne silikonipensselillä oliiviöljyllä, pyörittelin parsoja hieman, että öljyyntyvät tasaisesti ja ripottelin päälle sormisuolaa. Koko annoksen voiteluun meni öljyä noin teelusikallinen.

Kuvan parsoja kypsensin arviolta 10–13 minuuttia noin 190 asteisessa uunissa. Paksumpia pitäisin uunissa 15–18 minuuttia. Öljyiseksi jääneellä pensselillä sipaisin vielä kevyesti kypsiä parsoja, jotta suolarakeet tasaantuivat.

Kastikkeeksi riitti mainiosti voisula, johon lisäsin tilkan vettä ja puristin toisen tilkan sitruunamehua.

Ruokailimme ulkoterassilla, yhtään parsaa ei jäänyt syömättä. Talon keittiömestarilta sain täydet pisteet. Kesäpäivän kunniaksi juomana oli lasillinen vilpoista roséviiniä. Jälkiruuaksi popsimme mansikat.

                      **************************************************

Hiljaisuus ja kauneus

Vuorten, metsäisten kukkuloiden ja kapeiden teiden takana niityn laidassa asuu hiljaisuus ja kauneus. Sen kotina on pieni punainen ortodoksiluostari. Lempeästi se ottaa vastaan tulijan. Luostarin matalasta kirkosta kantautuu ulos kreikkalais-bysanttilaista laulua. Ovella tulijaa tervehtii suitsukkeen tuoksu, ulkoa tuleva ilmavirta saa tuohusten liekit hetkeksi lepattamaan. Pienessä kirkkosalissa seisojat tekevät tilaa tulijalle. Papisto ja pieni kuoro toimittavat sunnuntai-aamun liturgiaa. Luostarin iäkäs johtaja istuu osan ajasta. Hänen vieressään seisoo kaksi munkkia, jotka auttavat hänet välillä seisomaan. Tulija on siirtynyt seinän viereen ja tuntee olonsa hyväksi ja rauhalliseksi. Antaa aistiensa ottaa vastaan kauneuden, liturgian toistuvat rukoukset, rauhallisen laulun, suitsukkeen ja vahakynttilöiden tuoksun, ikonien levolliset kasvot ehkä kosketuksen pyhyyttä, ikuisuuden mysteeriä.

Parivuotias, vilkas kiharapäinen kreikkalaispoika on kyllästynyt seisomaan. Hän konttailee lattialla jutellen itsekseen, leikkii suojelusenkelinsä kanssa. Ehtoollista jaettaessa nuori isä nostaa pojan syliinsä ja vie ehtoolliselle. Poika ja pappi hymyilevät toisilleen, suloinen hetki.
Liturgian päättyessä pappi jakaa kirkkokansalle nautittavaksi murusen pyhitettyä leipää, jonka saa kastaa viinimaljassa. Kirkon ovella luostarin johtaja siunaa jokaisen lähtijän.

                           *********************************************************

Aprillipäivän kertomaa

Carcassonnen linnoitus

Ranskassa huhtikuun ensimmäisenä, eli aprillipäivänä tehdään piloja kuten muuallakin maailmassa. Yksi niistä on Poisson d'Avril eli aprillikala. Se on paperista tehty kala, johon pilan suunnittelija on kirjoittanut vaikkapa ”olen rakastunut" tai "lyö minua" tai mielestään jotain muuta hauskaa. Kala kiinnitetään salaa jonkun selkään. Kun hän sitten huomaa selässään riippuvan kalan, huudetaan Poisson d'Avril!
Myös uutisvälineet huomioivat aprillipäivän.
Muutamia vuosia sitten oli tämän alueen lehdessä tai radiossa huhtikuun ensimmäisenä päivänä uutinen, että Carcassonnen vanha linnoitus la Cité, Unescon maailmaperintökohde on myyty amerikkalaisille. Aude-joen rannalla sijaitsevan valtavan suuren linnoituksen historia ulottuu menneisyyteen ennen ajanlaskumme alkua. Vuosisatojen kuluessa linnoitusta on laajennettu ja rakennettu uudestaan, sitä on myös korjattu usein sotien ja taistelujen jäljiltä.
Uutisen mukaan tämä mittaamattoman arvokas, historiallinen monumentti, sitä ympäröivät kaksi korkeaa, jykevää muuria, kaikki 53 tornia tullaan purkamaan kivi kiveltä ja viemään Amerikkaan. Siellä ne kootaan ja rakennetaan entisenlaisena uudelleen. Linnoituksen tilalle Aude-joen rantaan parhaimmalle paikalle perustetaan sellutehdas.
Uutisen kuultuaan Carcassonnen asukkaat haukkoivat henkeään. Mikä hirveä uutinen. Sana alkoi kiertää ja kansa ryntäsi kaduille, järjesti vastalauseena äänekkäitä, vihaisia mielenosoituksia.
Uutinen oli niin järkyttävä, ettei kukaan ollut muistanut varmistaa tiedon oikeellisuutta.
Tarinan kertojalta unohdin kysyä, miten kaupunkilaiset reagoivat kun ilmeni, että kyseessä oli aprillipila.

                     ************************************************************