 |
Kivitornin luona askeleet laahaavat surullisia muistoja. Kahleiden raskas taakka ja hän, joka kääntää selkänsä. Tuoksuvat hiukset viimeinen katse unohdettu linnan tyrmään. Vartiosotilas - nuorukainen kuin varhainen kevät. Vain tuulen loputon kuiske kaltereiden takana, jää hyvästi tuntematon yksinäinen. ****************************** |
torstai 1. marraskuuta 2012
Kauan sitten
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.jpg)
Uljas linna, ei ihme, että se siivitti sinut runoilemaan. Minulle tuli sekä linnasta, että runostasi mieleen Olavinlinna ja sen tarina.
VastaaPoistaVarmasti monet linnat kätkevät surullisa muistoja seiniensä sisäpuolelle.
Tuon vanhan linnoituksen historiaan mahtuu monta tarinaa. Se on nähnyt verisiä taisteluja, tappavia tauteja, juonitteluja, ristiretkiä, elämää vuosituhannen ajalta.
PoistaMissäs noin hieno linnuse seisoo? Onko Carcassone?
VastaaPoistaKyllä se on Carcassonnen la Cité, Euroopan suurin keskiaikainen linnoitus, yksi hieno kohde Unescon maailmanperintölistalta.
PoistaUpea linna kätkee sisäänsä surun ja ilon!
VastaaPoistaSe onkin kuin satulinna lukemattomine tarinoineen, prinsseineen ja prinsessoineen.
Poista