Helmen hakua

Kirjoittajan helmi
1. Tämä haaste sai alkunsa Satakielen sanoin - blogista. Kerro kuka sinut haastoi.
2. Kirjaa ohjeet ja liitä tunnustuskuva blogiisi.
3. Valikoi kirjoituksiesi joukosta onnistunut teksti, josta olet syystäkin ylpeä. Teksti voi olla esimerkiksi runo, novelli tai katkelma romaanista.
4. Luonnehdi valitsemaasi tekstiä yleisluontoisesti. (haiku, eläinsatu, dialogi, maisemakuvaus jne.)
5. Listaa ainakin viisi tekijää, jotka tekevät tekstistä onnistuneen.
6. Lähetä haaste kommentin muodossa eteenpäin niin monelle kirjoittajaystävällesi kuin itse haluat.

Olen ihan aloittelija kirjoittamisen kiehtovassa maailmassa. Vajaa yhdeksän kuukautta sitten pyöräytin blogimaailmaan esikoistekstini. Nytkö jo pitäisi helmi löytyä kun vielä kapaloissa ähisen ja puhisen.
Mutta kun haasteen vastaanotin, niin antaa mennä vielä vaikeammaksi. Valitsin runon.
Sitten ne viisi syytä:
1. En ollut ikinä ennen kirjoittanut yhtään runoa.
2. Heti ensimmäinen runo pääsee julkaistavaksi.
3. Alkuperäinen runo on ranskankielinen. Sen alkuperästä lisää tuossa alempana.
4. Sisukkaasti sanakirjan kanssa ahkeroiden ja sanoja arvaillen rakensin runoni.
5. Jospa tämä on ensimmäinen pieni helmi runojen helminauhaan. Tai sitten se on vain yksittäinen lattian rakoon kierähtävä kyhäelmä, helmi silti.

Runon taustaa: Tilasimme syksyllä polttopuita, pyökkiä ja tammea vuorilla asuvalta puukauppiaalta. Marraskuun alkupuolella olin takkaa sytyttämässä rypistetyllä paikallislehden sivulla kun ryppyjen lomasta pilkisti pieni runo. Repäisin sen irti lehdestä, yritin suomentaa.
Lehdessä ei mainittu kirjoittajan nimeä, vain, että runo on 1800-luvulta.

Yhteensattumat: Polttopuut - tammi ja pyökki, mainitaan runossa
Polttopuut kaadettu vuorilla – sotilas katselee kotiaan vuorelta
Takan sytytys - palanut kylä.
Yhä ihmettelen mikä sai minut repäisemään tuon ryppyisen palan paperia.

Haasteen minulle heitti LASTU, jonka blogissa vierailen energiaa ja hyvää mieltä ammentamassa. Haasteen annan eteenpäin, voilà SIROKKO, Otathan sen vastaan. Pidän hurjasti jutuistasi.

Muistoja kylästä

Hän istuu rinteellä vuoren
luona kaatuneen pyökkipuun.
Hahmo kumara sotilaan nuoren
niin väsyneen taisteluun.

Aseen viereensä maahan laskee
vedet silmistä pyyhkien
hän katselee alas laaksoon
kotikyläänsä muistellen.

Missä unelmat, missä toiveet.
nyt iäksi kadonneet.
Vain poltettu tyhjä kylä,
talot mustiksi hiiltyneet.

Jää hyvästi vanha tammi,
sinä ylpeys vuorien.
Sinun varjossa kesäilloin
pappivanhusta kuuntelin.

Noki peittää rauniot kodin,
jonka tuhkasta vieläkin
kuulen äitini lempeän äänen.
Sinut siunaan lapseni.

Näen laakson sypressit ylväät
ja ristin kivisen,
lepopaikan isäni rakkaan.
Isä, puolestas rukoilen.