Mystinen vuori

                                                       Tämä vuori oli tarkoitus nähdä......

Kataareiden historiasta lukiessani, törmään usein nimeen Montségur, turvavuori. Sen huipulla on kataarilinnoituksen rauniot. Paikka sijaitsee meiltä parin tunnin ajomatkan päässä Ariègen laaksossa. Viileän aurinkoisessa aamussa läksimme ajelemaan sitä kohti. Lähes kaikkien teiden varsilla on kylttejä, joissa teksti Pays Cathare, kataarien eli kerettiläisten maa. Näimme kylttejä nytkin kun ajelimme Limouxiin, josta käännyimme pikkuteitä kohti Montséguria. Katselin lumoutuneena jylhiä vuorimaisemia, mutta kun lähenimme kohdetta, pilvet ja sumu peittivät vuorten rinteet ja huiput, ilma viileni. Ajoimme kuitenkin Montségurin juurella olevalle pysäköintipaikalle. Horisontissa näkyi hetkittäin usvan takaa terävä, lähes pystysuoraan nouseva vuoren rinne.
Vuorelle kapuaminen polkua pitkin, linnan ja linnoituksen rakentaminen aikoinaan on ollut uskomaton urakka. Sinne kataarit pakenivat vainoajiaan.Ylhäältä tasanteelta he tarkkailivat ristiretkeläisten nuotiotulia ja toivoivat piirityksen päättymistä. Melkein vuoden kestäneen piinan jälkeen roviolla poltettiin 225 kataaria, jotka kieltäytyivät kääntymästä katolilaisiksi.
Alueeseen liittyy monenlaisia spekulointeja ja uskomuksia alkaen Maria Magdaleenasta. Aikoinaan natsit Himmlerin johdolla olivat kiinnostuneita kaikista Montségurin "salaisuuksista" ja uskoivat, että pyhä graali, saattaisi olla kataari-aarre, joka piilotettiin linnoituksen kaatuessa. Näiltä vuorilta kerrotaan löydetyn täysin kunnossa oleva avaruusalus, mutta se kätkettiin. Siksi myös Ranskan turvallisuuspalvelu on kiinnostunut kaikesta aktiivisuudesta tuolla alueella.
Montségur on paikka, joka vangitsee mielikuvituksen jo pelkällä maiseman mahtavuudella. Yritin ottaa vuoresta kuvia kilometrin korkeudessa kulkevalla tiellä. Odottelin turhaan, että pilvet häipyisivät hetkeksi huipulta. Oli täysin hiljaista, kaikki äänet hävisivät ympärillä leijuvaan usvaan. Ilma oli viileää ja raikasta. Yhtäkkiä äänettömyyden lävisti kuin tuomiopäivän pasuunan törähdys. Nytkö ufot tulivat minut sieppaamaan, sydän melkein pysähtyi, pian autoon piiloon. Usvan ja pilvien peittämää viereistä rinnetietä laskeutui bussi, joka antoi äänitorven soida varoittaakseen muuta liikennettä.
Vaikutti, että sumu vain lisääntyy, joten käännyimme kohti kotia. Matkalla pysähdyimme ihmettelemään vuoren sisästä pulppuavaa ”la fontaine de Fontestorbes”-lähdettä. Jos oikein ymmärsimme kyltin ranskankielisen selostuksen, niin lähde syöksee vettä 3600 litraa sekunnissa 36 minuutin ajan, sitten on 32 minuutin tauko ja taas vettä tulee seuraavat 36 minuuttia. Ilma oli sen verran viileä, että emme jääneet odottamaan veden tulon pysähdystä.
Nyt Montségurin linnoitus jäi näkemättä. Mutta toivottavasti menemme sinne uudelleen. Ehkä huhti- tai toukokuussa aurinkoisena päivänä kun rinteen koivikot ovat puhjenneet hiirenkorville.


                                                ......mutta tämän näimme