Vieraat tulivat ranskalaiseen tapaan puolisen tuntia myöhässä. Eipä haitannut mitään. Uusi Burgundinpata ehti hyvin porista valmiiksi. Ei se tietenkään Katin popsiman veroista ollut, mutta kovasti vieraat sitä kehuivat ja ihan lisää ottivat.
Ennen vieraiden tuloa pistäydyin Rosen luona lainaamassa pari munaa. Olihan niitä kaapissamme, mutta tekosyyn varjolla halusin nähdä Katin tilanteen. Se oli käpertynyt koriinsa nukkumaan. Kuului vain vaimea kuorsaus, eikä se reagoinut mitenkään tulooni. Rose sitä vähän ihmetteli. Arveli, että se oli juoksennellut itsensä väsyksiin, minä myöntelin innokkaasti. Seuraavana iltana palautin lainani. Nyt tuli Kati varsin syyllisen näköisenä varovasti tervehtimään, lipaisi kielellään kättäni. Juttelin sille suomeksi, että anna olla viimeinen kerta kun meillä käyt varkaissa. Rose ihmetteli Katin vaisua käytöstä ja sitä, ettei se ollut koko päivänä syönyt mitään. Minulla ei ollut siihen mitään lisäämistä.
Muutaman päivän kuluttua Rose tuli meille tohkeissaan, toi samalla katseltavaksi naistenlehtiä. Jo ovella hän alkoi kertoa, että edellisenä päivänä Kati oli juossut kotiin ihan omituisen näköisenä. Sen pää oli juustolla ja kinkkusuikaleilla kuorrutettu, juustoa valui silmillekin. Katin perässä oli juossut kolmannessa talossa yksin asuva tuohtunut leskirouva. Hän oli leiponut vieraitaan varten Quiche Lorraine-juustopiirakan ja nostanut sen avoimelle ikkunalle jäähtymään. Kati oli jo sulatellut Burgundinpadan kun reviiriä kierrellessään tunsi ilmassa leijailevat sulotuoksut. Se ei voinut vastustaa kiusausta, vaan nappasi ikkunalta maukkaan paistoksen. Mutta onneton koira kippasikin sen päälleen ylösalaisin ja jäi heti rosvoilusta kiinni. Rose yritti korjata tilannetta anteeksipyynnöin ja tarjoutumalla 1. leipomaan heti uuden piirakan, 2 hankkimaan uudet piirakkatarvikkeet, 3 maksamaan korvauksen tai 4. tekemään nämä kaikki vaihtoehdot. Leskirouva oli niin sydämistynyt, että mikään vaihtoehto ei kelvannut. Hän kääntyi kylmän viileästi kannoillaan ja ärähti, että pidä rakkisi kiinni. Tietenkin Rose pahoitti mielensä. Mutta totesi sitten, että leskirouva oli noin 30 vuotta sitten muuttanut paikkakunnalle jostakin Pohjois-Ranskasta. Eihän niillä pohjoisen asukkailla ole yhtään huumorintajua, tosikkoja ovat.
Entä seuraukset. Katilla on ulkonaliikkumiskielto, se ei enää pääse juoksentelemaan kotiportin ulkopuolelle. Kauan toisensa tunteneiden naapurien välit viilenivät, tuskin tervehdyksiä vaihdetaan. Mielessäni totesin, että todellakin vaikeneminen on kultaa. Pientä on yksi menetetty ateria, kunhan naapurisopu säilyy.
Silti vähältä piti, joten tarvitaan jotain rauhoittavaa, vaikkapa tämä kappale.
.jpg)
Kaikkiruokainen koira!
VastaaPoistaKuvassa on niin maukkaan näköinen piirakka että minun tekee mieleni tehdä Katin temppu. Onneksi teillä riitti huumorintajua, vaikka olet vielä pohjoisemmasta:D Kuuntelin kappaleen. Se rauhoitti minut menemästä keittiöön hakemaan jotain piirakan sijaan.
VastaaPoistaRauhallisen joulun jälkeen teillä onkin käynyt siellä eläimellinen vilske. Aika katala teko Katilta, mutta tosiaan, kannattaako naapurisopua sen vuoksi rikkoa, viisaasti ajateltu. Yhden paistin menettäneenä tiedän kyllä miltä tuntuu (oli sentään oma koira).
VastaaPoistaMitenkäs teillä jo mimosat on täydessä kukassa kun ei vielä meilläkään!
Aina uudet pöperöt saa tehdyksi, mutta menetetyn ystävyyn tai naapurisovun kanssa on pahempi asia. Olin melkein varma, että Kati tulee kipeäksi. Oksentee niin paljon, että paljastuu, mutta iso koira kestää.
VastaaPoistaMitenkäs talvi jatkuu?
%Mita nyt yhdesta piirakasta! Tietysti sellainen harmittaa, mutta jos on elaimia lahella ei kannata laittaa ruokaa ulos viilenemaan. Se sitapaisti jaatyisi tanaan.
VastaaPoistaHyvaa Uutta Vuotta sinne etelaan.
Haha, voi koira minkä teki ;D Eiköhän se pohjoisenkin rouva siitä vielä rauhoitu ja naapurisopu palaa...
VastaaPoistaMinulla on aikoinaan oma pikku koira syönyt kokonaisen ison piparkakkutalon, voit pöydältä, padat ja kaikkea, kiinni jäätyään sillä oli tosi luimu ja nolo ilme. Silloin ei naurattanut, mutta nyt kyllä.
Vihreatniityt ~ Todella kaikkiruokainen ja vahvahampainen. Kuorii ja popsii poskeensa puista pudonneet mantelit ja kirsikka-aikaan syö kirsikat luineen päivineen.
VastaaPoistaFamu ~ Musiikki esti sinulta herkutteluhetken. Minun piti hakea joulupaketissa tulleita Kantolan pipareita ja päälle siivu valuvaa lampaanjuustoa, ihanaa.
Sirokko ~ No, koirat on koiria. Ilmeisesti nuo kukkaan puhjenneet mimoosat ovat jotain varhaislajiketta. Muuten, niiden tuoksu on huumaava. Teillä pian kukkivat ensimmäiset narsissit vuorilla. Täällä paljon myöhemmin.
Aimarii ~ Oikeassa olet. Pöperöitä saa helposti uusia, mutta särkyneen ystävyyden korjaus vaatii jo paljon enemmän. Lämpimän joulun jälkeen nautitaan +2 asteen lämmössä vuoroin vesi- vuoroin räntäsateesta ja Tramontane-tuulesta. Voi hyvällä omallatunnolla kääriytyä vällyjen alle lueskelemaan.
hpy ~ Kyllä jäähtyisi ja kastuisikin tänään ruuat ikkunalla. Hyvää uutta vuotta myös sinne Atlantin rantamaille.
pinea ~ On varmaan pikku koiran masu ollut vähän pipi tuollaisen mässäilyn jälkeen. Ostin muuten Toulousen Ikeasta piparkakkutalon tarpeet. Mutta oli niin lämpimät ilmat joulun alla, etten malttanut pysyä sisällä taloa pystyttämässä. Ehkä se nousee pääsiäiseksi.
Nautin ja nauroin, hymyilin ja erotin elämän jyvät ja akanat - sitä hyvä tarina tekee ja vielä tosi on :). Kiitos.
VastaaPoistaHaastan sinut Kirjoittajan helmeen, tule noutamaan blogistani.
katselin tuota valokuvaa koirasta ja siitä tuli mieleen oma Ninani ja samankaltainen tarina: mies oli yksin kotona koiran kanssa ja teki härkäpaistia. huomasi sitten unohtaneensa jotain tärkeää ja lähti juosten kauppaan. jätti tietysti sen paistin pöydälle ja ihmetteli takaisin tullessaan, mihin paisti oli kadonnut, kunnes huomasi paistin langat koiran hampaissa roikkumassa.
VastaaPoistaei tosiaan kannata uhata ei perhe- eikä naapurisopua koiran vuoksi, sitähän voi joskus tarvita.
hyvää uutta vuotta katarien maille!
Airelle ~ Varmaan hauska näky. Nolo, anteeksipyytävä koiraparka paistin langat suusta roikkuen. Bonne année 2010 sinullekin (oletko vielä Suomessa?) täältä 1200-luvulta.
VastaaPoistaLastu ~ Kiitos kehuista, lämmittivät vanhaa sydäntä. Haaste pelottaa, mutta jospa pudotan rimaa vähän alemmaksi ja alkakoon helmenkalastus.