torstai 10. maaliskuuta 2011

Erään ranskalaisen huomioita Suomesta



Viikonloppuna hämmästelin ranskalaisten kykyä heittäytyä karnevaalihassutteluun. Kaikki ilonpito tapahtui selvin päin. Yritin bongailla olisiko joukkoon eksynyt yhtään päihtynyttä yksilöä. En heitä huomannut. Hupaisalta näytti jopa järjestystä valvova virkavalta. Mies- ja naispoliisi tanssahtelivat karnevaalirytmeissä radiopuhelin korvalla, pamppu ja pistooli vyöllä. Toisaalta sävähdytti ja puistatti ajatus terrori-iskun helppoudesta väentungoksen ja naamiaisasujen suojassa.

Aurinkoisella terassilla luettavaksi kaivoin taas kerran esille yhden mielikirjoistani. Olin sen aikoinaan pakannut mukaan avuksi ranskankielen opiskelua varten. Kirja on Suomessa asuvan Philippe Guicheteaun Sunnuntaikirjeitä Suomesta - Courrier de Finlande, jotka hän kirjoitti ystävälleen Samuelille Ranskaan. Kirjan aukeamilla on vasemmalla sivulla teksti ranskaksi ja oikealla sama suomeksi. Oma kirjani on ahkerasti kiertänyt kädestä käteen täällä Ranskassa levittämässä Suomi-tietoutta. Kaikki ranskalaiset tuttavani ja heidän tuttavansa, jotka ovat kirjan lukeneet, ovat siihen ihastuneet. Kirjan sivut ovat jo selvästi kuluneet ahkerasta kääntelystä. Kirjan luettuaan ranskan opettajamme ilmoitti, että hän haluaa muuttaa Suomeen asumaan. Muistutin häntä pitkästä, pimeästä ja kylmästä talvesta ja kesäisin kimppuun hyökkäävistä säälimättömistä hyttysparvista. Varoitin vaikeasta suomenkielestä. Eihän hän ollut näiden vuosien aikana ollut oppinut yhtään sanaa suomea, vaikka olimme sitä yrittäneet hänelle opettaa. Lohdutukseksi kuitenkin lahjoitin hänelle Suomesta tilaamani samanlaisen kirjan. Hän väittää edelleen harkitsevansa Suomeen muuttoa.

Pidän itsekin paljon kirjasta. Pidän kirjoittajan lempeän humoristisista huomioista Suomesta, ihmisistä, kulttuurista ja tapahtumista. Hän kuvailee lämmöllä suomalaisten outoja tapoja, hiljaisia ihmisiä hiljaisessa maassa, tuhansien järvien ja metsien kätköissä.

Kirja on helppolukuinen. Riemastuttavat tarinat ovat lyhyitä ja ytimekkäitä. Voi sanoa, että osui ja upposi. Kirjoittaja pohdiskelee myös asioita. Kuten tabuna pidettyä suomalaisten suhdetta viinaan. Hienostuneena pidetyn viinimaan mies on luonut suhteen kansallisjuomaamme. Näin hän sitä kuvailee.

”Koskenkorvaa ei juoda, se kipataan ruumiiseen. Se on satumaisen karmivaa. Ensin huulet, sitten kitalaki, kurkku ja rinta tihkuvat verta, kuin kotka upottaisi niihin kyntensä. Lopuksi vatsa leimahtaa liekkeihin kuin ahjo, ja täytyy pidätellä hetkinen henkeään, jotta tuli hiipuisi. Se tekee hyvää kuin kirveenisku, tai jotakin sinnepäin, vaikkei tiedäkään onko uhri vai surmaaja. Kun tuska laantuu päästän henkäyksen ja tuolloin, Samuel, juuri tuona hetkenä kun henkäys pakenee minusta, olen itsenäisin, vapain, ylpein ja urhein kaikista suomalaisista.”

Myös Kalevala tekee häneen voimakkaan vaikutuksen.

”Luin Kalevalan nautiskellen. Kuinka kaunis kansallinen perintö tuo eepos onkaan, Samuel. Olin liikuttunut, lumoutunut ja niin innostunut että turhauduin koska en ole suomalainen. (Tosin jos olisin suomalainen en olisi huolissani siitä mitä ulkomaalaiset minusta ajattelevat.)”

Suosittelen lämpimästi luettavaksi näitä kirjeitä ja luettuaan hymyilemään - myös itselleen.

                  ********************************************************

12 kommenttia:

  1. Varmasti mielenkiintoinen kirja, lukea meistä ulkomaalaisen silmin nähtynä ja vielä kun itse voi vastaavasti katsoa heitä siellä suomalisin silmin.
    Hyvää viikonlpooua sinne vieraalle maalle.

    VastaaPoista
  2. kerran näinkin päin, yleensä blogeissa luetaan suomalaisten suhteesta ranskaan...
    itse asiassa luin tuon kirjan silloin kun se ilmestyi ja lahjoitin sen myös ystävälle, jonka vanhemmat olivat kauan sitten opettajina suomessa.

    rupesin miettimään, pitäisikö tilata se nykyiselle parisuhteelleni. toisaalta jo silloin löysin siitä niin vähän itseäni, ettei se taida kelvata selitykseksi kulttuurinvälisiin väärinkäsityksiimme.

    silloin se avasi silmäni ainakin ns stokkan kello -syndroomalle, itse sovin aina mieluummin tapaamisen aurinkoiselle terassille... kun viimeksi maannainen ehdotti kohtaamista monoprix'n edessä, naureskelin, että onko monoprix ehkä aixin vastine stokkan kellolle ;)

    VastaaPoista
  3. Olen saanut sen lahjaksi vuosia sitten ja lukenut mielellani. Voisikohan suomalainen kirjoittaa vastaavanlaisen Ranskasta? Miksei?

    VastaaPoista
  4. Pieneen siniseen ruutuvihkooni kirjoitan ne kirjat, jotka aion lukea sen jälkeen kun olen päässyt lapsenlapselle lupaamani Harry Potter -sarjan viimeisen osan viimeiseen pisteeseen. Nyt olen menossa seitsemännen kirjan puolivälissä.

    Sunnuntaikirjeitä Suomesta - lue!:) kirjoitin juuri vihkooni.

    Ihastuttavan riemastuttavalta kuulostaa kirjekirja. Ja mikä loistoidea tuo kaksikielisyys: toisella sivulla tarina suomeksi, toisella sama ranskaksi!

    Kiitos sinulle hymystä jonka sytytät jo odotusaikana.

    VastaaPoista
  5. Tuohon aion tutustua heti, kun saan sen käsiini. Kiitos, kun kerroit!

    VastaaPoista
  6. Selkeä "Great minds think alike" -hetki!
    Just eilen törmäsin jossain nettijutussa tuohon kirjaan, ja mietin, että pitäisi kaivaa se käsiin, jotta voisi luetuttaa täällä "Ranskan suvullakin". (Miehekkeen perhe kun on, onneksi, lukevia ihmisiä)

    Suomesta ja Ranskasta ja Suomen ja Ranskan suhteesta (molempiin suuntiin) kiinnostuneille, suosittelen J-M Kalmbachin blogia jossa on mielenkiintoisia juttuja kahdella kielellä, vaikkei se olekaan aikoihin päivittynyt. Monsieur Kalmbach on romaanisen filologian lehtori Jyväskylän yliopistossa, ja asunut Suomessa jo... tovin.

    VastaaPoista
  7. mummeli ~
    Kirja on mielenkiintoinen, kertoo lämmöllä meistä suomalaisista. Ja haluaahan moni meistä tietää, että mitähän tuo ulkomaalainen minusta ajattelee.
    Hyvää viikonloppua myös sinulle.

    Airelle ~
    Saattaisi se kirja kuitenkin puolisosi Suomi-kuvaa tarkentaa :).
    Ranskalaisten ja suomalaisten käsitys sovitusta tapaamis-ajasta poikkeavat huimasti toisistaan. Harvoin kukaan ranskalainen saapuu paikalle etuajassa. Kahvilassa tai terassilla on todellakin mukavampi odotella myöhässä tulijaa kuin värjötellä kaupan edessä kelloa vilkuilemassa.

    hpy ~
    Ranskanopettajamme kyseli samaa asiaa. Onko olemassa ranskankielistä kirjaa, jossa olisi suomalaisten huomioita Ranskasta ja ranskalaisista. Suomenkielisiä tiedän olevan useampiakin, mutta liekö ranskaksi, sitä en tiedä.

    Lastu ~
    Harry Pottereiden jälkeen Sunnuntaikirjeet on hyvä vaihtoehto palata Suomen kamaralle. Jään odottamaan mielipidettäsi kirjasta.

    Famu ~
    Toivon, että löydät kirjan vaikkapa kirjastosta. Kiva olisi tietää mitä pidät siitä.

    Stazzy ~
    Ehdottomasti kannattaa luetuttaa kirja ”Ranskan suvullasi”.
    Kiitos vinkistä. Täytyypä tutustua lähemmin herra Kalmbacin kirjoituksiin.

    VastaaPoista
  8. Onkohan tuossa kirjassa kirje otsikoltaan "Kaunotar ja haalea kalja" tai jotain sinnepäin? Muistan joskus lukeneeni juuri tuo pätkän jossain ja rakastin kirjoittajan lämminhenkistä sanavalintaa. Hän kirjoitti Samuelille, jos oikein muistan, tästä on aikaa useampi vuosi...

    VastaaPoista
  9. Hei, heitin sulle haasteen blogiini :)

    VastaaPoista
  10. Minna M ~
    Kirjani on painettu vuonna 1999. Lähes oikein muistat tuon mainion tarinan otsikon, joka on ”kaunotar ja kalja”. Kirjoittaja ihastuu Café Engelissä näkemäänsä suloiseen suomalaisnaiseen, jota palvoo kaukaa. Palaa aina uudelleen kahvilaan toivoen, että näkisi kaunottaren uudestaan. Lopulta toive toteutuukin, mutta tytön seurassa on mies, joka retkottaa puhumattomana tuolillaan lippalakki päässä, juo olutta ja röyhtäilee. Pariskunta poistuu kirjailijan pettymykseksi kahvilasta käsi kädessä.
    Sainpas vastattua jo haasteeseesi.

    VastaaPoista
  11. Ihanaa! Heti Amazoniin ostoksille :) Ihmeellistä kuinka pienet sanavalinnat on jääneet mieleen, senkin muistin että Engelissä kirjailija istui ja ihmetteli mitä kaunotar teki miehen kanssa, jota hän vertasi väljähtäneeseen kaljaan

    VastaaPoista
  12. Minna M ~
    Tilasin lahjaksi antamani kirjan Suomesta jostain divarista, sain sen kolmen päivän kuluttua. Hyväkuntoinen kirja taisi maksaa postikuluineen 10 euroa. Hinta laatusuhde hyvä, nopea toimitus plussaa.

    VastaaPoista