sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Lars ja Lotte

Kylässämme asuu osan vuotta aika monta hollantilaista. Saman kadun varrella isossa, uudessa talossaan asuvat Lars ja Lotte. Lars teki työuransa Hollannissa ison firman johtajana. Lotte oli kotirouva ja kasvatti kaksi tytärtä ja hoiti isoa puutarhaa. Lars oli niin iso pohatta, ettei hänen tarvinnut osata muuta kieltä kuin hollantia. Hänellä oli kielitaitoisia sihteereitä. Eläkepäivikseen he halusivat muuttaa Ranskaan. He löysivät tästä kylästä vuoren rinteeltä sopivan tontin. Keväällä alkoi rakentaminen. Pariskunta oli mukana rakennustöissä auringon noususta myöhään iltaan. Kun kävelimme rakennustyömaan ohi he vilkuttivat iloisesti ja huutelivat bonjourit. Jätimme heidät rakentamaan kotiaan ja läksimme Suomeen kesäksi. Syksyllä kun palasimme, oli talo valmis, mutta pariskunta jatkoi uurastustaan pihan ja puutarhan laitossa. Lotte oli oppinut muutaman sanan ranskaa ja osasi kysellä ça va, mitä kuuluu? Oliko kesä Suomessa bien passé, mennyt hyvin. Oui, ça va bien. Totesimme, että he olivat tehneet paljon töitä täällä kesän aikana. He myönsivät ja huokailivat nauraen väsymystään. Kysyimme, voisivatko seuraavana päivänä pitää pienen tauon töistään ja tulla meille kello 16 suomalaiselle kahville tai aperitiiville. Siis demain/morgen kello 16 (osoitettiin ensin rannetta, sitten neljä sormea pystyssä) juodaan (imitoitiin juomista) kafé ou apéritif chez nous (sormella osoitettiin ensin itseämme, sitten porttiamme). He nyökyttelivät ja toistivat ilmoituksen, myös käsimerkit. Sitten me kaikki nauroimme yhteisymmärryksen merkiksi. Au revoir, näkemiin huomiseen.
Seuraavana päivänä kello 16 kaikki oli valmiina vieraita varten. Kello 16.15 kurkistelimme portille, joko heitä näkyisi. Ei näkynyt. Kello tuli 16.30, ei vieläkään ketään. Totesimme, että vaikka he niin iloisesti olivat nyökytelleet ja toistaneet kutsumme, ilmeisesti eivät kuitenkaan sitä tajunneet. Pitäisiköhän lähteä kysymään, olivatko he ymmärtäneet meitä ollenkaan.
Portilla Lotte tuli meitä vastaan ja näytti kelloaan. He olivat odottaneet kahvin kanssa meitä tulevaksi jo puoli tuntia. Hän tuli kysymään, että olemmeko tulossa. Mitäh! Otimme Lottea käsipuolesta ja talutimme meidän kahvipöydän luokse. Näytimme kelloa, mekin olemme odottaneet heitä yhtä kauan. Voi sitä päivittelyä ja ihmettelyä. No mitä nyt tehdään. Meitä oli kaksi yhtä vastaan ja mehän olimme kutsun esittäneet, joten Lotte kävi hakemassa Larsin mukaan. Samat päivittelyt ja naurut Larsin kanssa. Aperitiivit ja kahvit juotiin alkuperäisen suunnitelman mukaan. Vaikka yhteistä kieltä ei ollut, niin hauskaa oli. En tiedä ymmärsivätkö he kun yritimme selittää, että tarkoituksemme ei todellakaan ollut kutsua itseämme heille kahville. Ehkä he olivat jutelleet kahvia keitellessään, että aika omituisia tapoja noilla suomalaisilla. Olemme tuon kerran jälkeen syöneet ja juoneet joko heillä tai meillä. Varmuuden vuoksi on joka kerta nauraen paperilapulle kirjoitettu päivän ja kellonajan lisäksi kenen luona tavataan.

10 kommenttia:

  1. Kommunikaation kiemuroita :) Hienoa että tuossa jutussa kävi noin hyvin. Voin kuvitella tapauksia joissa vain harmistutaan eikä saada tietää asian todellista laitaa.

    Tosi kiva juttu jonka kerroit hauskasti!

    VastaaPoista
  2. Kävipä hupaisasti. Onneksi huumorintajua löytyi molemmin puolin.

    VastaaPoista
  3. Kommelluksia sattuu, kun yhteinen kieli puuttuu. Loppu hyvin kaikki vielä paremmin ja huurori auttaa, missä sanat loppuvat.
    Kerrontasi on kivaa ja elävää. Tarinointiasi on ihnaa lukea.

    VastaaPoista
  4. mielenkiintoista, nuoremmat olisivat taatusti puhuneet kaikki heti englantia (kuten ikävä kyllä usein käy esim. kielikursseilla, opettajien kauhuksi) ja luulin kaikkien hollantilaisten olevan englannin kielen taitoisia. ranskalaisten kanssa sen sijaan voi usein sattua viestintäkatkoja, koska heidän englantinsa saattaa olla aika heikkoa, nuorempienkin keskuudessa. siinä oppii kieltä pakon edessä aika nopeasti.
    haluaisitko olla yhteydessä minuun sähköpostiini airelle60 @ gmail.com, minulla olisi sinulta kysyttävää. hyvää viikon alkua lumen keskellä!

    VastaaPoista
  5. Onneksi ymmärsitte mennä katsomaan ja väärinymmärrykset tuli selvitettyä. Hauska juttu ja hauskasti kerrottu,ja mukavaa että tuttavuus säilyi, riittää hauskaa jatkossakin.

    VastaaPoista
  6. Houkutteleppa heidätkin sinne kielikouluun.

    VastaaPoista
  7. Onneksi selvitys loytyi. SAitte varmaan heista mukavia ystavia.

    VastaaPoista
  8. Rita ~ Famu ~ aimarii ~ Sirokko ~ hpy
    Kiitokset kommenteista. Tuo yhteisen kielen puuttuminen luo ihan uusia ulottuvuuksia kommunikointiin. Tulee huomioitua enemmän ilmeitä ja eleitä, jotka myös kertovat paljon.
    Kiva jos piditte jutusta, toisista tapauksista Larsin ja Lotten kanssa ehkä myöhemmin lisää.

    Airelle ~ Lars ja Lotte asuvat Hollannissa lähellä Saksan rajaa. Ehkä siitä syystä ei ole englannin taitoa, ihme, ettei myöskään saksan. Kouluajoista on heilläkin kulunut jo vuosikymmeniä. Muut hollantilaiset tuttavamme puhuvat englantia ja mukavaa sekakieltä, joka muodostuu kielistä englanti-ranska-hollanti. Sitä on yllättävän helppo ymmärtää, vaikka omat taidot ei riitä sen puhumiseen. Itse mongerramme enimmäkseen ranskaa.
    Yritän saada sinulle tänään viestin lähtemään s-postistani.

    Vihreatniityt ~ Ranskankielen opettajamme mukaan hollantilaiset eivät ole valmiita maksamaan kieliopinnoista. Hänellä ei ole ollut yhtään hollantilaista oppilasta. Carcassonnessa monen liikkeen ikkunassa näyttää lukevan, että täällä puhutaan hollantia, mutta missään ei näy kylttiä, että täällä puhutaan suomea.

    VastaaPoista
  9. Leikin lapsenlapsen kanssa usein 'arvaa mitä tarkoitan ja teen' -pantomiimia. Hyötyäkin ajan leikin varjolla takaa. Ei koskaan tiedä, milloin joudun ei kun saan kommunikoida 'larsin ja lotten' kanssa ja siksi saalistan erilaisia variaatioita. Täältä opin lisää :). Kielitaitoni nukkuu enkä saa sitä millään hereille. Onneksi ovat ilmeet ja eleet. Ja huumori jolla väärinkäsitykset voi kuitata.

    Tarina syvensi hymykuoppiani. Oikeaa luomuhoitoa, kiitoksia paljon :)

    VastaaPoista
  10. Lastu ~ Kiitos kivasta kommentista, joka toi mieleen vielä sen, että Larsin ja Lotten kanssa on kynää ja paperia käytetty myös piirtämiseen. Sanoja kun ei ole löytynyt hollanti-ranska-hollanti, eikä suomi-ranska-suomi sanakirjoista. Yllättävän monta asiaa on saatu selvitettyä hassuja tikku-ukkoja piirtämällä.

    VastaaPoista